Sveriges nationaldag.

Se on tänään! Tätä tekstiä kirjoittava henkilö on kovasti isänmaallinen ihminen, mutta silti varaston seinässä on liehunut naapurimaan lippu vuodesta toiseen. Oma siniristilippumme on tietenkin lippu numero yksi, mutta koska talossa asuu myös yksi Ruotsin kansalainen, niin olkoot pieni keltaristilippu sen kunniaksi myös osa tämän perheen arkea.

Ja ohan se Ruotsi hieno maa! Kyllä sinne tarttee ja kannattaa suunnata, Tukholmaa pidemmällekin. Telttailu tuli tutuksi viime kesänä ja eihän sille mitään maha, että tänä kesänä pitää lähteä uudemman kerran. Maisemat hellii verkkokalvoja, leirintäalueet ovat nättejä ja ihmiset ystävällisiä. Kotimaassakin on toki retkeilty sen verran ahkerasti, että saman voi todistettavasti sanoa myös armaan Suomemme leirintäalueista ja maisemista. Suurimmasta osasta ihmisiäkin jopa. Naapurimaan kultapossut viettävät tänään vapaapäivää näin kansallispäivän kunniaksi. Du gamla du fria vaan teillekin, toivottavasti keli hellii tänään!

Talon pihamaata on myörinyt ja kukkia maljakoihin asetellut tuo tämän talon ruotsalainen iltapuhteikseen. Vaimonsa on tyytynyt asettelemaan kaupan kukelmia erinäisiin astioihin ja katsellut vierestä, kun toinen on niin ahkerana. Talon sisätilat ovat vähintäänkin kesäkunnossa, enkä tällä nyt tarkoita sitä timmiä ruotsalaista, joka ruskettuu kauniin tasaisesti ja jonka valkoinen purukalusto näyttää entistä hohtavammalta päivettynyttä ihoa vasten. Tarkoitan ihan ehtaa kotimaan lihaa, niskasta palanutta ja vähäsen kulahtaneissa kesämekoissa kulkevaa. Yhtä onnellisia molemmat.