Joulukalenteri, luukku 20.

Eilen oli naama näkkärillä ja illalla silkan väsymyksen ja ärsytyksen voimalla saateltiin loppusuoralle isohko siivousrupeama, jota joulusiivoukseksikin voisi kutsua. Tässä talossa ei liiemmin rakasteta imurin jatkeena töröttämistä, mutta jouluna on mukavaa, kun voi tirkistellä nurkkiaan hyvällä mielellä. Kaappien sisälle tämä siivousintoilu ei tottamaar yletä, koska siivotkoon kaappinsa se, ken meinaa joulunsa siellä viettää. Vai miten se lauselma menikään.

Tanskassa näin erään ison tavaratalon sisustusosaston katosta killuvan useammankin näkkileivän. Siitäkö idea heti talletettiin mielen muistilokeroihin ja kotona kaivettiin nuo kuivakat ympyräiset kaapista kaiken kansan nähtäville. Tämä marjatta ehottomasti rakastaa kaikkea rouheaa ja yksinkertaista, joten näkkärit ovat mitä parhaat joulukoristeet. Olisi kauhean ihanaa kattaa navettaan erikoispitkä ja rouhea lankkupöytä, jonka ylle killumaan tusinoittain näkkäreitä. Pöydälle kynttilöitä runsaalla kädellä, yksinkertaiset astiat ja servetit ja maljakkoon komea pikkukuusi. Ei muuta. Joulupöytä olisi katettu. 

Ja kun oikein tarkkaan katsoo, niin ihan selkeästi näkkärin pinnassa on lumihiutaleita.