Epävirallisen virallinen jouluintoilijanne tässä terve!

Tämä loppuvuosi on kummallinen. Tänään lontsin kumppareissa hakemaan eskarilaista koulusta. Vettä tuli taivaalta ihan reippaaseen tahtiin ja mietin, että onpa merkillistä, että on tällainen olo. Nautin sateesta, sitä kun ei ole kuitenkaan tänä syksynä ole riesaksi asti ollut. Sade saa olon, että kesä jatkuu vielä. Kummallisen tästä asiasta tekee se, että tämän marjatan mieli on vielä hitusen kesäfiiliksissä mutta yhtä aikaa tapahtuu hyvin vahvasti erinäisiä tuntemuksia aivojen jouluosiossa. Enpä valita, kaksinkertainen fiilistely tuntuu mukavalta!

Kanelimaan Hanna-Riikka on semmonen vekkuli tätönen, että ihan sama mitä sen kynästä tai pensselistä paperille piirtyy, niin aina se pitää saada omaksi! Ei ole yksi eikä kaksi postia, jotka on meikämartan sähköpostista lähtenyt kohti Kanelimaata. Lähes aina aiheena on ollut "Haluun!" tai "Tilaus!" Tällä kertaa oli ihan pakko saada joulukalenteri ja se on aivan varma, että meikkiksen lisäksi kukaan muu ei saa hipaistakaan tähän kalendaariin. Tää on mu! Hanna-Riikan joulukortit tuo joulumielen tuplana, ne on niin sympaattisen herkkiä. Teippirullasta riittää vaikka talon kaikkien joululahjojen paketoimiseen.

Gummeruskin huomasi jouluintoilijan ja muisti kirppareita rakastavaa näpertäjää Karin Lindroosin ja Kajsa Wikmanin kirjalla Jouluiloa kierrätysmateriaaleista*. Karinin blogi onkin ollut lukulistalla jo pitkään, kuviin ei voi olla rakastumatta. Tästä kirjasta sain innostuksen jo pariinkin eri jouluiseen näpertelyyn, joten palataan niihin päivinä tulevina.

Syksy jo saa, harmaa on maa... ei vaan, tule joulu!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta