Navetan ikkunalla.

Siinä on Nappula poikineen. Meikämarjatta rakastaa aivan äärettömän paljon tuon mainitun toverin hoikkaa vartta ja pulleaa jalkaa. Siinä on meinaan sen verran ajaton kaveri, että siihen ei takuulla hevillä kyllästy! Monipuolinenkin se on, sillä kotona hieman nykyaikaisemmassa ympäristössä se näyttää hyvältä mutta navetassa kaiken rouheuden ympärillä se näyttää vielä paremmalta. Valkoiset ovat erityisen ajattomat kaverukset ja vihreä on niille hyvä ystävä.

Navetan vintiltä on löytynyt emalikattilaa, kulhoa ja kuppia jos monenmoista. Haaveissa olisi, että joskus navetan pihapiirissä olisi kesäkeittiö, jossa parhaiten säilyneet astiat pääsisivät käyttöön tutussa ympäristössään. Mutta sen aika on sitten joskus.

Syksy näyttää tänään parhaat puolensa. Aurinko paistaa ja ilma on sopivasti kirpeä. Tekee mieli tehdä jotain hauskaa.

Sininen ja valkoinen värit ovat lautasten.

Eilen oli jotenkin merkittävä päivä tässä syksyssä. Ajelimme tyttären kanssa aamuvarhaisella kohti kauppaa ja kirpputoria. Oli pilvistä ja pimeää, vettä tuli vaakatasossa niin, pyyhkijät tekivät enemmän töitä kuin koko vuonna yhteensä. Ja me nautittiin! Lastenlaulut raikasivat ja me hoilotimme mukana niin kovaa, kuin ääntä lähti. Kun on hyvä mieli, niin on. Vaikka taivaalta sataisi lumiukkoja tai jaloissa litisisi litroittain vettä.

Eilinen hyvänmielenpäivä piristyi entisestään, kun kirpputorilta löytyi pilkkahintaan Arabian kertakaikkisen hellyttäviä lautasia. Monta kertaa samaiset toverit ovat tulleet vastaan niin järisyttävillä hinnoilla, että lompakosta on saanut pitää kaksin käsin kiinni, ettei lautaset lähtisi siitä huolimatta mukaan ja matti putkahtaisi kukkaroon. Kannatti taistella, sillä nämä herttaset maksoivat vain pikkusen siivun niistä aiemmin tavatuista ryöstöhinnoista.

Vuoden ensimmäiset piparkakut leivottiin viikonloppuna. Toiset ovat sitä mieltä, että joulufiilistelyä ei kannata aloittaa liian aikaisin, ettei ehdi kyllästyä ennen joulukuuta. Tämä marjatta taas on sitä mieltä, että aina kun fiilistyolo iskee, niin pitää fiilistellä just samantien ja sillä hetkellä. Olipa aihe mikä tahansa.

Minäki oon ihan hyvä.

Monesti kotomaamot ja muutkin tätylit saattavat olla semmoisia, että ne ei oikein muista huolehtia itsestään. Tai no, käy suihkussa ja pistää hajua kainaloon toki mutta oma aika ja omalle itselle annetut ajatukset ovat monesti vähissä. Onhan se nimittäin niin, että ihminen kulkee vaikka samoissa kalsongeissa koko elämänsä, jos se tuntuu hyvältä. Mutta voi kuinka maukasta onkaan edes joskus lähteä toverin kanssa kaupoille, hankkia jotain itsetuntoa ylentävää ja tuntea itsensä nätiksi. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Me tykätään aika varmasti monestikin ihan eri jutuista, ja se on hyvä. Jokainen ihminen on erilainen, jokaisella ihmisellä on erilaiset mieltymykset. Jokainen tuntee itsensä hyväksi juuri sellaisissa vaateparsissa, kuin mitkä on itse oman tunteensa mukaan kaupasta tai kirpputorilta mukaansa valinnut. Tärkeintä on se, että pukeutuu ja on niin, että itselle on hyvä olla. Ei naapurilla. Sinä pukeudut itseäsi varten ja sinä ansaitset tuntea olosi nätiksi.

Tämän omaakin itsetuntoa kohottamaan tarkoitetun alkuserenadin jälkeen todettakoon, että tämä marjatta on tehnyt lähes kaikki tämän talven hankinnat kirpputorilta. Siitäkö hyvä mieli sitten! Marimekon upouudet sukkahousut lähti mukaan samantien, samoin kuin kukonaskel-takki hienosteluhetkiin. Kengät ja hattu on löytynyt aiemmin, käytettynä nekin. Se on hyvä juttu se, että kun monessa tarpeellisessa säästää, niin yhteen raskii panostaa. Harmaa ja ihana yli-iso takki oli ihan pakko saada ihan oikeasta kaupasta, voisiko talvea mukavammin viettää!

Muistakaahan kaverit tykätä itestänne. Ei aina voi, mutta edes suurimman osan päivästä. 
Me ollaan sen arvoisia.

Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa.

Vaikka spraypullot ovatkin suhisseet tässä talossa viime aikoina ahkerasti, niin ihan kaikkea ei kuitenkaan tohdi maalata. Se on kuitenkin todettava, että erinomaisen kätevää ainestahan se on, kun sillä saa niin näpäkästi pyyhkäistyä melkein minkä vain kulahtaneemmankin kaverin uuteen uskoon.

Maalausta odottaa vielä eräs metallinen lehtiteline ja pari purnukkaa, sitten luulisi talouden kultakiintiön olevan vähän aikaa täynnä. Toinenkin asia on tullut viime aikoina todettua. Sellainen, että kuivamuonat muistaa kummasti syödä loppuun huomattavasti useammin ennen uuden putelin hankkimista, kun säilyttää tarpeet kirkkaissa lasipurkeissa katseen ulottuvilla. Tämä marjatta kun ei ainakaan kaupassa ollessa muista, että paljonkos sitä vehnäjauhoa nyt olikaan, jos pussi makoilee jossain laatikon pohjalla tai hyllyn perällä. Vaan kummastipa ostoksilla muistaa maissinaksujenkin määrän murohyllyllä heiluessaan, kun purkki tönöttää pöydällä näkyvällä paikalla kahvinkeittimen vieressä.

Kirkasta Mariskoolia kauniimpaa kulhoa ei melkeinpä ole. Parin vuoden takainen minä ei uskoisi, mitä tämän päivän minä tuli juuri sanoneeksi. Niin se vain maku muuttuu.

Mummi ja minä-arvonta on suoritettu.

Onnekkaat Mummeli-voittajat ovat arvat numero 148 ja 164:

 P. sanoi...

"Omena olisi ihan lisä tuoksuihin. :) "

 Leena sanoi...

"Siivoaminen ei ole mitenkään herkuinta, joten jos sitä mitenkään voi edesauttaa kivoilla siivousvälineillä ja/tai pesuaineilla, olis mahtava! Ihania tuotteita nämä!"

Voittajat ilmoitelkoot osoitetietojaan sähköpostiin kotipalapeli(at)gmail.com, niin toimitan tiedot eteenpäin. Kiitos kaikille äänensä jättäneille ja onnea voittajille!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Mummien kanssa

Lankaleikki.
Suomalainen Kirjakauppa piristi syksyn harmautta ja pisti postipojan juoksemaan tämän talon postilootaan Veera Välimäen Lankaleikki-kirjan*. Neulomisinto ei ole katoamassa mihinkään vähään aikaan, joten aina on hyvä olla seuraava työ valmiina mielenpäällä odottamassa. 

Kirja on todella kaunis kokonaisuus, jossa selkeästi hahmotettavat piirrokset, ohjeet ja valokuvat tukevat toisiaan. 

"Arkkitehtuuria opiskelleen Veera Välimäen modernit neulemallit ovat menestyneet kansainvälisesti - hänen mallejaan ostetaan ympäri maailmaa. Vuonna 2012 hänet valittiin Vuoden käsityöläiseksi."

Kirjassa on ohjeita, jotka saavat neulomista aloittelevan sävähtämään silkasta pelosta mutta samaan hengenvetoon on ilo todeta, että opukseen on kirjattu ylös myös sen verran yksinkertaisia ja helppoja ohjeita, että niihin tekee rähmäsormisemmankin mieli tarttua välittömästi. Erityisesti mieleen jäi aikuisten yksinkertainen hupputakki, lasten lippapipo, erilaiset huivit ja aikuisten pitkä neuletakki. 

"Neulemallit ovat selkeän tyylikkäitä pienine kiinnostavine yksityiskohtineen. Yksinkertainen neulepinta ja hyvin istuvat mallit antavat värien hehkua. Kirjassa käytetään käsinvärjättyjä lankoja, joita löytyy monista lankakaupoista - mutta yhtä hyvin neuleet syntyvät teollisisista langoista. Monipuolinen Lankaleikki tarjoaa malleja niin aloittelijalle kuin kokeneellekin neulojalle."

Nyt Suomalaisesta Kirjakaupasta Lankaleikki-kirjasta -10% koodilla kotipalapeli1810. Koodi on voimassa 30.11 asti. Aika passeli kirja lahjaksi tai vaikka ihan vaan itelle!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta 
   Postaus sisältää mainoslinkkejä

Tiistaita.

Viime viikolla löytyi kierrätyskeskuksesta punainen ja varsin hilseilevä kynttelikkö, joka samantien veti puoleensa magneetin lailla. Kaapissa majaileva kultaspray saikin samantien tehdä taikojaan ja vanhasta retrounelmasta tuli parilla suhaisulla kuin uusi. 

Yksi ongelma kuitenkin ilmaantui, sille ei meinaan löytynyt paikkaa. Tämä marjatta kun kauheasti koittaa kailottaa, että hankin uutta vain silloin, kun sille on jo valmiiksi paikka tiedossa. Silloinhan on niin onnekasta, että kampe ei jää nurkkiin lojumaan, vaan pääsee samantien sille suunnitellulle paikalle. 

Tuo kultainen kaveri kuljeksi ympäri taloa aikansa, kunnes muistui mieleen navetta ja pihasauna. Mikäpä sen maukkaampaa, kuin talvikirpakassa saunoessa sytyttää kynttelikköön liekit loistamaan ja saunan jälkeen siemailla puupenkillä notkuen vilpakka saunajuoma. Kuten huomata saattaa, niin täällä ollaan taas pitkästä aikaa navetan lumoissa. Kun se vaan jotenkin on niin rouhean alkeellinen ja siksi niin nätti. Taas kerran jotenkin niin omistajiensa näköinen.

Kaikki lähti lapasesta.

Ja sitten lähti lapasesta. Nyt on meinaan 20 vuoden takainen lapaseen liittyvä kässäntuntitrauma lopullisesti purettu, sillä tänä syksynä vääntäytyi tämän marjatan puikoista ihka eka lapanen sitten viime vuosituhannen! Ja koska ihmisen on harjoiteltava, niin toki noita mainittuja kätöstenlämmittäjiä on syntynyt parikin pariskuntaa, kun kerran alkuun päästiin.

Nämä hansikkaat on älypuhelinlapasia, sillä niissä on aina toisessa kappaleessa peukalon juuressa ja etusormen kohdalla aukko. Näin saa tekniikkaan jumahtanut kansalainen näprätä telefooniaan kovassakin pakkasessa ja säästää hermojaan vieroitusoireilta. Aika hupaisaa mielestäni, siis tuo kännykkään juuttuminen. Välillä tekee oikein hyvää olla ilman päivä tai parikin.

Joululahjoja ovat, nuo lapaset. Tai pikkujoululahjoja. Ehkä pikkupikkujoululahjojakin jopa, sillä jo neljä paria on löytänyt aiemmin uuden kodin. Ei meinaan ole meikämartta mikään maailman pitkähermoisin lahjojen säilyttäjä, ne kun tekee mieli antaa samantien eikä millään malttaisi odottaa h-hetkeen. 

Niin semmosta vaan, että lapasesta lähti.

Joulu tulee kirpputorilta.

Jostain muistin syövereistä kaivautuu lapsuuden jouluista kuva kultaisista tuikkukipoista, ehkä kuusestakin. Siksi olikin jotenkin älyttömän sympaattista huomata, että tänä jouluna nuo aiemmin kammottaneet kultaiset toverit näyttivät taas niin kovin nykyaikaisilta ja varsinkin kotoisilta.

Ensin löytyi tuikkukuusi ja sen jälkeen kipot. Joku niissä viehättää ja tuovathan ne toki syksyn pimeyteenkin hitusen aurinkoa. Jos niitä ei vielä kuitenkaan tohdi ihan julkisesti pitää esillä ja käytössä, niin joulun tullen ne ainakin pääsevät aitiopaikalle kaikkea valkoisuutta pehmentämään.

Aivan meinaa tippa tirahtaa linssiin silkasta nostalgian huumasta.

Mummi ja minä.

Taannoin hankin paikallisesta putiikista purkillisen Polkkakarkin tuoksuista astianpesuainetta, jonka tuoksu kertakaikkiaan vei mennessään ja teki piinaavasta tiskihetkestä hilppasen miellyttävämmän. Tuon mainitun putelin valmisti Mummi ja minä ja varsin suuresti riemastuin, kun sain ilon järjestää teille tovereille arvonnan näiden mainioiden pesuaineiden tiimoilta.

"Mummi ja minä -pesuaineet eivät sisällä zeoliittiä, fosfaattia, keinotekoisia väri-, hajuste- ja säilöntäaineita. Mummit eivät ärsytä herkkääkään ihoa ja siksi ne sopivat useimmille allergikoille. Tuotteet on valmistettu kasviperäisistä, uusiutuvista raaka-aineista, jotka hajoavat luontoon 100 %:sti. Yhtään Mummien raaka-ainetta ei ole testattu eläinkokeilla, ja myös vegaanit voivat niitä käyttää. Valmistettu Suomessa."

Tuoksuina aivan herkulliset Sitruunasooda, Mansikkamarenki, Polkkakarkki ja tämän syksyn uutuus Lakritsipommi, joka kuulkaa pamahtikin keittiötä luututessa huoneilmaan mitä maukkaimmin.

Täten julkaistakoon arvonta, jossa palkinto on mitä huikein!

"Mummi ja minä -pesuaineperhe kehittyy. Jos saisit päättää, niin millaisia tuotteita haluaisit Mummi-tuoteperheeseen? Uusia tuoksuja tai kenties kokonaan uusia tuotelajikkeita? Tai ehkä pesuaineisiin sopivia oheistuotteita tai valikoituja tuotesettejä? Ideoi ja kerro hurjimmatkin toiveesi, saatamme napata parhaat ideat tuotantoon!"

Jätä idea tai toive tämän postauksen kommentiboksiin ja olet mukana arvonnassa, jossa kaksi onnekasta voittaa kahdeksan ( ! ) Mummi ja minä-tuotetta oman valinnan mukaan! Arvontaan voi osallistua tästä hetkestä aina torstain 24.10 klo 24 saakka.

Onnea arvontaan ja Mummien tuoksua!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Mummien kanssa

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Huonoista aamuista ja kynttilöistä

Tässä talossa on pyörinyt ankara raivauspyörremyrsky viime aikoina. Kaatopaikalle on kuskattu jätesäkkitolkulla erinäistä sälää ja roipetta, kirpputoripöytää on pidetty ja puhelimella pidetty kaverikirppistä yllä. 

Vaikka kotona kaipaankin tilaa, valoa, avaruutta ja puhtaita pintoja, niin yksi heikko kohta vähintäänkin löytyy tämän marjatan aivojen pakko saada-osiosta. Nyt puhutaan kynttiläkipoista ja siitä miten paljon yksikin pieni tulenliekki voi ihmismielen hyväksi tehdä. 

Joskus kun oikein pahalla tuulella herää eikä tahtoisi koko päivän jatkuvan samaan malliin, niin mikäpä silloin paremmin piristäisi, kuin lempimusiikki, kahvimotti ja silmien edessä lepattava kynttilän liekki. Silloin huonokin aamu piristyy väkisinkin edes ihan vähäsen.

Eilisestä kirpputorilöydöstä innostuneena raahasin tänään navetan kulmalle pihasaunaan kynttiläkipon jos toisenkin. Niistä kerrottakoot lisääkin päivinä tulevina.

Ps. Nyt on viimeiset hetket käsillä jättää äänensä Gloria Blog Awardsiin ja voittaa huikeita palkintoja. Kipin kapin äänestämään siis!

Istuin tänään sisävaatteissa ulkona lukemassa Aku Ankkaa.

Ajatelkaa, lokakuun puolivälissä! Aurinkokin paistoi niin älyttömän nätisti, että melkeen tirahti tippa linssiin pelkästä valon voimasta.

Kenties samasta voimasta myös epävirallisen virallinen työkoneeni otti ja heittäytyi ylettömän jumittavaksi ja vaikeaksi, joten uuden kuvasadon lataaminen ei vain kertakaikkiaan ole onnistunut. Järettömän ponnistelun tuloksena kone on kuitenkin taas saatettu yhteistyön lämmittäviin syövereihin ja kamera on tyhjätty sinne kerääntyneistä otoksista. Jatkakaamme siis.

Päivänä eräänä tällä viikolla löysi tytär kirpparille menevästä kasasta Puuha-Pete - silikonivuoan ja nosti melkoisen mekkalan. Toverin mielestä tuo keltainen vuoka on meinaan siinä määrin tärkeä, että sitä ei missään nimessä saa myydä eteenpäin, vaikka se onkin seissyt käyttämättömänä kaapin perimmäisessä nurkassa kokonaisen kolmevuotiaan eliniän. 

Pari tirautettua kyyneltä teki tehtävänsä ja vuoka pääsi takaisin vanhaan paikkaansa kaapin perälle. Toki sitä ennen oli leivottava kaakku, joka sitten suurella hartaudella väännettiinkin. Tuotoksen valmistumista odotellessa syötiin taikinaa siinä määrin, että makeanhimo oli taltutettu onnistuneesti jo ennen kuin torttula pääsi ulos uunista.

Ja tiiättekö mitä - aurinko paistaa, on välttämätöntä lähteä retkelle n-y-t !