Loppukesää.

Viime viikonloppuna tämä marjatta läksi jälkikasvunsa kanssa pienelle lomalle Turun seudulle. Kaikkihan sen tietää, että se seutu on oikeestikin älyttömän nättiä seutua ja tällä kertaa ilmatkin edelleen antoivat parastaan. Lauantaina mittari kipusi vielä reilusti kahteenkymmeneen ja tuntuu, että se olikin sitten oikeasti se ihan viimeinen kesäpäivä. Tänään on nimittäin ainakin ihan hirviän kylymä.

Menomatkalla käytiin muistelemassa menneitä tämän maamon lapsuuden maisemissa koulun pihalla ja Nautelankoskella. Koski oli tietenkin muisto vain, sillä joku pikkanen liru siellä vaan tähän vuodenaikaan valui. Pitää mennä toisella kertaa paremmalla onnella. Kaunista siellä oli siitä huolimatta.

Lauantaina kävimme Turun Linnassa suljettujen ovien kierroksella, jossa pääsi kurkkimaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei yleensä ole yleisöllä menemistä. Kolmevuotias meinasi hyytyä alkuinnostuksen jälkeen mutta tsemppasi hienosti kuitenkin kierroksen loppuun. Virallisen osuuden jälkeen pukeuduttiin ritariksi ja prinsessoiksi ritarisalissa. Valitettavasti ihan oikeaa nukkuvaa prinsessaa ei linnasta löytynyt tyttären toiveista huolimatta.

Hymyilee kuin Naantalin aurinko, sanotaan. Ja niin se hymyili nytkin. Koko viikonlopun ihastelin kummitätin seinällä roikkuvaa ryijyä ja fiilistelin Turun kirpparilta löytynyttä omaa aarretta. Ehkä sekin saadaan kohta seinälle asti.