Taas on halailtu puita.

Eihän tähän elämään taho tähän aikaan vuodesta muuta mahtua kuin se ajatus, että on kirmattava luontoon heti kun pakottavista tekemisistä pääsee yli. Hullumpiakin ajatuksia on vuoden mittaan päässä pyörinyt, joten nautitaan nyt tästä ja työnnetään vihreitä kuvia eetteriin päivästä toiseen. Sisällä ehtii olemaan sitten taas joskus, nyt asutaan pihalla.

Kynsien alla on multaa, sillä puutarhahanskat on liian raskas asuste näin helteellä. Taannoin eräs vanhempi henkilö nauroi kuinka joku nuorempi kansalainen oli tiedustellut, että mistä niitä perunan siemeniä voi ostaa, kun halusi laittaa itselleen perunamaan. Kaikkia muitakin nauratti, paitsi tämän tekstin kirjoittajaa. Nykyään ymmärrän jo missä kohtaa juttua sijaitsi se naurettava osuus.

Tämän kylän keskustassa on aivan herttaisa luontopolku, joka myötäilee joen rantaa ja jossa tuntee välillä talsivansa ihan kuin satumaailmassa. Sävyisähkösti käsikädessä siellä kuljetaan se hetki, kun otetaan kuvaa. Muuten juostaan kuin päättömät kanat kuka minnekin ja fiilistellään.