Ei jää kesä helmojen puutteesta kiinni.

On meinaan tyttärellä nyt mitä heilutella, kun maamonsa sai sen jo aiemmin mainitun pureman. Asiahan on nimittäin sillä tavalla, että kesällä ei melkeinpä mikään ole sen mukavampaa, kuin heittää pää ja käpälät aukoista sisään ja ulos ja olla muutamassa sekunnissa valmis vastaanottamaan aurinkoisen tai pilvisemmänkin päivän ilot ja surut. Mekossa kelpaa.

Tämän kesän leningit alkaakin kaksivuotiaan osalta olla kasassa. Ne on tehty kolmesta tyynyliinasta, kahdesta lakanasta ja vanhasta farkkutakista. Niihin ei ole käytetty juurikaan mieletöntä ompelutaitoa, vaan rutkasti tunteja ja sopivasti purkamista. 

Mitä tässä haluan sanoa on se, että kerjää äitiltäsi ompelukone lainaan, hanki hyvä ompelukirja (tässä talossa se on Mekkotehdas), kaiva inspiraatiota internetistä, käytä mielikuvitusta, ompele sitkeästi vastoinkäymisistä huolimatta, ole luova ja iloitse onnistumisesta. Lopussa kiitos seisoo.