Korkki on vieläkin mun kaveri.

Tässä talossa ei sisustamisen suhteen ole tavara vaihtanut paikkaa juurikaan viimeisen puolen vuoden aikana. Sen verran suurta tavaraähkyä on näet podettu, että kirpputoreja ei ole juurikaan kierretty ja koska uutena harvemmin tulee kotiin tarpeistoa hankittua, niin kertakaikkiaan on samojen nurkkien kuvaaminenkin jämähtämisen seurauksena maistunut puulta.

Tässä kevään mittaan on kuitenkin innostuttu pitkästä aikaa useampaan otteeseen kierrätyskeskukseen, kankaita hamstraamaan tietenkin. Samalla on toki aina tarkastettava paikan kuppi- ja purnukkaosasto ja niin on kätevästi pihi mutta purkkeja rakastava marjatta löytänyt monta uutta ystävää keittiön hyllylle pönöttämään. 

Korkki ja savi pitävät pintansa meikämartan sydämessä vuodesta toiseen, joten kaikki noista materiaaleista valmistettu ostetaan ilomielin omaksi, jos kerran halavalla saa. Kynttilänjalkoja ei tietenkään voi ihmisellä koskaan olla liikaa, kuten ei myöskään erinäisiä käsilaukkuja. Kiitos arjen piristyksistä heille, jotka tavaransa kierrätyskeskukseen jatkomyyntiin kantavat ja ihan vaan pikku vinkkinä, että jos sattus jotain korkkista vielä olemaan varastossa, niin pistää kiertoon vaan! Ostaja ilmoittautuu.

Ellos

Ellos

Spartoo

Pistää räpylän rullaamaan.

Lenkkarit meinaan. Ei nouse koipi milloinkaan niin kepeästi, kuin tuon mukavan pehmeän tossun sisällä. 

Nythän on semmonen asia valloillaan, että ihmisen tulee omistaa lenkkarit ollakseen katu-uskottava. Niinpä tämäkin marjatta tilasi kauan himoamansa siniset lenkkitossut joitain viikkoja sitten ja kun postiin tulivat, niin suorastaan liikutus valtasi mielen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että popot osoittautuivat liian reiluiksi ja lähtivät pikapostina takaisin putiikkiin. Muutaman päivän kuluttua saapui tieto, että oikea koko oli loppunut varastosta. Ei muuta kuin uutta sorjaa pariskuntaa etsimään, sillä nahkatakki kaipaa lenkkareita seurakseen todella ankarasti.

Yllä lenkkarimetsästyksen tuloksia Elloksen ja Spartoon valikoimista.

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Se on ihmeellistä.

Kaikki tuo vihreys ja vehreys ja lehdet ja värikkäät kukelmat, jotka tuosta noin vaan putkahtivat taas esiin melkein kuin huomaamatta. Sitä ei voi lakata ihmettelemästä.

Tässä talossa asuu nykyään ihmisten lisäksi myös pupuja, kuten tiedätte. Tai oikeammin tässä talossa asuu vain ihmisiä ja toisessa talossa asuu vain pupuja, sillä niillä tytöillä on ihan oma huushollinsa tuossa pihan puolella. Vaan kovin siisteiksi tytsyiksi ei noita kahta talttahammasta voi kutsua! Sotkevat minkä ehtivät ja eräs, joka kyseiset jänöt kotiin vaivihkaa haki, on saanut jo nyt kyllikseen jatkuvasta sotkusta terassilla. Pitkäkorvat tarvitsivat siis uuden kodin pihan perälle, eihän se ole kuin tehdä!

Meikämartan rakennustaidot (ja varsinkin hermot) pistettiin todellakin koetukselle, kun tuntikausien värkkääminen huipentui ensin häkin kehikon vaaleanpunaiseksi maalaamiseen ja päättyi lopulta kiukun puna poskilla häkin talo-osion pihan perälle viskaamiseen. Lopulta kehikko verkkoineen saateltiin vastoinkäymisistä huolimatta kuitenkin paikalleen ja kanit muuttivat uuteen kotiinsa pihan perälle. Loppu hyvin kaikki hyvin. 

Tai niin ihminen luulee, mutta kanista ei koskaan tiedä. Muutamassa minuutissa ensimmäinen jänö kaivoi pakoreittiä minkä ehti ja toinen sen kuin kiipesi verkkoaitaa pitkin ylös ja loikkasi kehikon reunalle fiilistelemään, kuin pilkatakseen häkkyrää ja sen tekijää. Viimeviikkoinen yön yli kestänyt karkumatka ei tule enää toistumaan, joten jänöt muuttivat takaisin vanhaan majaansa rellestämään.

Jotenkin nöyrä on olo, kun kani pitää pilkkanaan.

Ei jää kesä helmojen puutteesta kiinni.

On meinaan tyttärellä nyt mitä heilutella, kun maamonsa sai sen jo aiemmin mainitun pureman. Asiahan on nimittäin sillä tavalla, että kesällä ei melkeinpä mikään ole sen mukavampaa, kuin heittää pää ja käpälät aukoista sisään ja ulos ja olla muutamassa sekunnissa valmis vastaanottamaan aurinkoisen tai pilvisemmänkin päivän ilot ja surut. Mekossa kelpaa.

Tämän kesän leningit alkaakin kaksivuotiaan osalta olla kasassa. Ne on tehty kolmesta tyynyliinasta, kahdesta lakanasta ja vanhasta farkkutakista. Niihin ei ole käytetty juurikaan mieletöntä ompelutaitoa, vaan rutkasti tunteja ja sopivasti purkamista. 

Mitä tässä haluan sanoa on se, että kerjää äitiltäsi ompelukone lainaan, hanki hyvä ompelukirja (tässä talossa se on Mekkotehdas), kaiva inspiraatiota internetistä, käytä mielikuvitusta, ompele sitkeästi vastoinkäymisistä huolimatta, ole luova ja iloitse onnistumisesta. Lopussa kiitos seisoo.

Ompelukone laulaa ja taivaalla paistaa kuu.

Semmostakin meinaan tapahtuu, että ompelukärpänen purasee kipiästi, eikä sitten hevillä hellitäkään. En valita. Kun kerran purasee, niin puraskoon sitten kunnolla.

On kauheen mukavaa ja onnellista, että saa yllättävän kierrätyskeskuskutsun, kun on aivan tyytyväisenä kastelemassa hartaasti varrottuja kukkasia omalla kotopihallaan. Mikäpä sen maukkaampaa, kuin hypätä toverin auton kyytiin ja hurahuttaa penkomaan aarteita tuon mainitun putiikin koreista ja hyllyiltä.

Joskus onnistaa, kuten vaikka nyt, kun löytyi keittiöön monta mukavaa purnukkaa ja erityisen sydäntä lämmittävästi tyttären kesäleninkejä ajatellen melkonen määrä kangasta. Kangaskorista vaaleaa farkkua, raitasta pitkä pätkä, pirteää keltaista ja lakanalaarista vielä herttasen persikkaisia ja haalean keltaisia tyynyliinoja. Vinoraitainen lakana on auliilta kuomalta saatu aikaisemmin. Kanttinauhat, vetoketjut ja napit on myös kierrätyskeskushankintoja.

Ostosreissun jälkeen ommeltiin ystävän kauniissa kodissa kahden koneen voimin yömyöhäiseen. Kolme mekkoa ja yhtä monta tupsuhattua kaksivuotiaalle, kolikoita tuhlaantui noin kolmen euron verran. Kierrätyskeskus on ystävä.

Today is the day.

Lukee taulussa sisareni keittiön hyllyllä. Ja niin se on, eilenkin, kun läksimme ihan vain tyttöjen kesken retkelle lintutornille. Kaksivuotias kiipesi kivelle ja huusi noin viisikymmentä kertaa: Hei hevotet, mittä te oletteee? Heposet eivät olleet vielä päässeet kesälaitumille ja sekin tuli huomattua, että kesä on totisesti vasta aluillaan, sillä tornillakin tulvi siihen malliin, että sinne ei ollut menemistä.

Luonto on ihmeellinen. Kun päässä pyörii ei tarvitse muuta kuin mennä metsään, istua hetkeksi alas ja ihmetellä luonnon omaa konserttia. Kuunnella taivaanvuohen määkinää, nauttia pikkulintujen kesäkonsertista,  sirkkojen sirityksestä ja huutaa joutsenelle: Heippa vaakku, me mennään nyt huviletkelle!

Sen enempää ei ihminen välttämättä elämältä tarvitse.

Kesävarpaat.

Mutaa varpaissa ja hiekkaa kynsien alla. Varma merkki kesästä.

Varmaa on myös se, että saunominen on mukavaa. Päivän kun tonkii pihaa ja kantaa pään kokoisia kiviä kukkapenkkejä ja kulkuväyliä reunustamaan ja sen päälle kiskasee tujut löylyt, niin jopa illalla nukkumatti saapuu oikein juoksujalkaa kantamaan väsynyttä työn raskaan raatajaa untenmaille. 

Aloitteleva hyötykasvipuutarhuri kaipaa kukkapenkkien kaveriksi paikkaa, johon jotain vaikeasti tapettavaa istuttaisi. Olisihan se eri maukasta nykäistä omasta maasta jotain muutakin, kuin rikkaruohoa kanille jauhettavaksi. On alettava askartelemaan istutuslaatikoita ja toivottava, että kova työ kantaisi hedelmää. Tai vihannesta. Juureskin olis tosi jees. Pääasia, että pysyisi elossa pannulle asti.

Kovasti on pehmeetä.

Nyt on oikesti kesä. Perheen nuorimmat ovat jättäneet talviturkkinsa lähirantaan, kesämekkojen puute on akuutti ja nenästä on lähtenyt nahka jo kahdesti. Aurinko hymyilee ja kansa nauraa.

Ja juuri tässä, nyt ja näillä helteillä on innostuttu taas neulomaan. Aj että kun se tuntuu mukavalta pitkähkön tauon jälkeen, kun ei ole oikein keksinyt, että mitä sitä neuloisi. Ensiksi saateltiin loppuun neljä kuukautta kesken ollut pikkunen villatakki veljenpojalle ja sitten kätevästi postipoika kiikuttikin postilootaan lapun mukavasta yllätyksestä. 

Werannasin Riikkahan se otti ja piristi neulontahimoisen mutta mielikuvituksettoman marjatan elämää, kun lootasta paljastui muutamakin pussukka ja vielä neuleohjeetkin siihen päälle. Lamb-tyynynpäällinen lähti puikoille tietenkin samana iltana ja toinen kokovalkoinen odottelee pääsyä langasta tuotteeksi. Voi pojat, kun niin tulevat ilahduttamaan kesäiltoina navetan saunatuvassa. Mikäpä siinä lämmön jälkeen happea haukatessa ja villaan nojaillessa.

Werannasin nettiputiikista löytyy Knit Hit Kit-käsityöpussien lisäksi monenmoista muutakin mukavaa asiaa kotiin tai mökille, ihan itelle tai kaverille. Pistähän katellen!

Vihreää odotellessa.

Viime syksynä piha oli valtaisan muutoksen kourissa, kun puuta lakosi ja salaojat pistettiin kuntoon. Projekti on edelleen vaiheessa ja toisinaan tunnen jopa säälinsekaisia tuntemuksia armasta naapurustoa kohtaan, kun joutuvat elämään tämä valtaisa multakasa näköpiirissään päivästä toiseen. Mutta valmista kohti mennään, se on vissi!

Tottahan tiiätte, että kuvissa on ne herttasimmat osuudet tästä pihapiiristä. Etupihan valtaisat kiviröykkiöt, juurimöykyt ja multakasaumat jäi jostain syystä kuvaamatta. Toukokuun ajan saa paikalliselle kaatopaikalle kuskata puutarhajätettä ihan ilmatteeksi, joten tämäkin piha tyhjätään aika näppärästi tässä lähiviikkojen aikana. 

Vaikka epätoivo välillä meinaakin iskeä, niin siitä huolimatta kauheen mukavaa tuommonen viherrysten kanssa pelehtiminen. Varsinkin se odotus ja mullan tuijottaminen, että kasvaako sieltä jotain vai ei.