Syksy on mun vuodenaika.

Meillä on satanut ensilumi, näin ainakin kerrotaan. Itsehän meinaan nukuin onneni ohi, sillä tuo valkoinen höttö oli ehtinyt sulaa ennenkuin silmämunani uuteen päivään suuntasin. Oikeastaan olen siitä asiasta pelkästään iloinen, sillä lunta ehtii kyllä näkemään ihan tarpeeksi tulevan talven aikana.

Tänään on kauhian nätti keli. Kertakaikkiaan syksyinen ja on mitä oivinta kuvitella syksyn jatkuvan ikuisesti, vaikka pakkasen puolella jo ollaankin. Soisin tämän päivän jatkuvan huhtikuun alkuun asti, josta alkaa virallisesti vähintäänkin kevät.

Katsokaas, asia on nimittäin niin, että tämä marjatta ei suuremmin pidä lumesta. Jälkikasvunsa sen sijaan on kysellyt heinäkuusta asti, että montako yötä on siihen, kun tulee lunta. Hieman siinä on joutunut suorastaan hillitä mielihaluaan kertoa mielipiteensä tuosta asiasta, sillä lasten kuuluukin odottaa lunta ylettömän innokkaasti ja sitten parin viikon lumikasojen katselun jälkeen aloittaa kesästä uteleminen vähintäänkin yhtä haikealla äänellä.

On taas aika kaivaa varastosta esiin huopikkaat ja lapikkaat ja toppahousut ja nahkarukkaset ja tupsupipot ja leipoa vuoden ensimmäiset piparit. Tuli lunta tai ei, niin talvi tuli ainakin.