Keltaista valoa maanantai-iltaan.

Tänä aamuna mittari lähenteli uhkaavasti pakkasta ja talvihaalarit on totisesti kaivettu esiin vaatevuoren uumenista. Hermo-osasto on tänään osoittautunut kireäksi, joten ihan vain sen vuoksi oli pistettävä tuli jok´ikiseen talosta löytyvään tuikkukuppiin ja kynttilätelineeseen. Lempeyttäkööt lepattava liekki liukkaasti otsalohkossa nököttävän nakin pois näköpiiristä.

Alimmaisessa keltaisen valon kuvassa näkyy mitä herttaisimmin yksi suurimmista makkaran aiheuttajista. Tällä haavaa on nimittäin niin, että lepattavien liekkien kuvaaminen ja harmoninen elämä on perin pieni osuus tämän hetken oikeaa arkea. Oikea arki on meinaan poran jyrinää, seiniltä putoilevien laattojen kolinaa, roskalavan täyttöä, tuhottomasti kuusipaneelia, hajoitettu väliseinä, työntäyteiset illat ja varsinkin viikonloput ja erityisesti kertakaikkisen tolkuton pölyn määrä, jonka imuroiminen ja pyyhkiminen on ehkä turhauttavin toimenpide koko remontoinnin saralla. 

Syy edellä mainittuihin on se, että koko alakerta takkahuonetta lukuunottamatta on perin juurin sekaisin. Ei ole eteistä, ei ole pukuhuonetta, ei ole pesuhuonetta, ei ole saunaa, ei ole kylmiötä, ei ole varastoa, ei ole tuulikaappia. On vain aivan älyttömästi kohta melkein esiinkaivettua pintaa, joka todella suuresti huutelee puoleensa uutta vaatekerrastoa. 

Jos tämän päivän tuntemukset ei tullut tarpeeksi selkeästi ilmi rivien välistä, niin kirjoitan sen nyt sitten tähän vielä: Remontointi on ihan hanurista.