Jaahas, vaihteeksi sataa.

Viisivuotias rummutti tänään sadetanssin, aivan kuin vettä ei muutenkin tulisi vähintäänkin riittävästi. Eipä silti anneta sateen häiritä, sillä vesisateessa käveleskely, retkeily tai pihan rappaus vasta onkin piristävää ja punan nokanpäähän nostattavaa toimintaa. Tottahan on hyvä pysyä sisätiloissa, jos vettä tulee aivan solkenaan eikä päällä tahi vartalolla ole kunnon varustusta, mutta pieni tihkusade piristää.

Tää yks kauheen taitava Tiina tekee varsin herttasia piparireunavillatakkeja. Vähän aikaa sitten tuo mainittu tytteli laittoi mitä ystävällisimmin piparipipon ohjeen sivuillensa, ja siitäkös alkoi tämän marjatan ankara piparintyöstö. Katsokaas, kun luetun ymmärtäminen saattaa toisinaan olla vaikeata tällaiselle vähän hidasälyisemmälle kansalaiselle, joten ensin tuli ihan kamalan pieni pipsa, jossa ei oikeastaan ollut piparia kuin nimeksi, sitten tuli oikean kokoinen mutta vähän semmonen epäpiparihko ja sitten vihdoin kolmantena ihan pipari mutta vähän pieni. Jälkimmäinen sai armon jäädä käyttöön, toiset työnnettiin samantien pois silmistä. 

Vaan kun saa kaksivuotias piparipipon, niin pitäähän sen saada paitakin. Niinpä erinäisten sovellusten ja harjoitusrävellysten jälkeen tyttärelle on piparireunavillapaita. Toinen hiha on vähän löysähkö ja niskassa on kaksi reikää mutta silti se on paita, jota on käytettykin jo ahkeraan. Ottakaapa Tiinalta ohjetta ja alakakaa piparin vääntöön!