Että pihalla ei olisi paha mieli.

Tämä syksy on ollut melkoista kuran ja hiekan tuottamaa imurointia ja vaatteen pesua. Koko piha on ollut meinaan ihan huller om buller, kun kauhean ahkera miesväki on kaatanut siitä kahdeksan puujättiläistä, purkanut terassin, siirtänyt pensasta ja puuta, rakentanut muuria ja kaivanut niin maan perusteellisesti. Meikämarjatta heitteli eräs päivä ruohonsiemeniä, ja siinä se oman selän taputtelu siltä osin sitten olikin.

Ruohoa ei täten näy enää eikä vielä mailla eikä halmeilla. Hiekkaa ja multaa piisaa ja sekös on saanut pihamökinkin masentumaan. Tänään tämä emäntä päätti hieman korottaa tuon mainitun mökin itsetuntoa ja ehostaa sitä hieman. Samalla huijasin koko pihaa, joka nykyään luuleekin olevansa jo valmis ja nuoruutensa kukoistuksessa, vaikka oikeasti on pelkkä yksi iso multakasa, jossa töröttää muutama kivenlohkare. Mutta ei kerrota sitä sille.

Omia kaappeja ja varastoja penkomalla löytää kaikenmoista tarpeistoa, jonka olemassaolon on tyystin unohtunut. Purkkia ja purnukkaa on siinä määrin, että kaatopaikkakuorma alkaa olla huippukorkeudessa. Keittiön matto rullattiin hyvinkin kätevään paikkaan odottamaan pesulle pääsyä. Öö oisko ollut joskus kesäkuun tienoilla. Vaan tuleehan se kesä ensi vuonnakin!