Tänään ajattelin jorinoida lampuista.

Jos vaatetuspuolella kenkäkaupat ovat ne, jotka vetävät erityisesti tätä marttaa puoleensa niin sisustusasioista puhuttaessa ei voi missään nimessä vähätellä valaisimen merkitystä ihmisen elämässä. Ei ainakaan tämän emon kohdalla. Valaisimet, eli näin maalaisten kesken myös ihan vaan lamput, ovat vain niin kertakaikkisen sympaattisia ja herkästi muokattavia kapistuksia, että niistä ei voi olla pitämättä. Tänään tahdon jakaa kanssanne tämän talon lamput, ihan vaan tiistain kunniaksi.

Keittiön katosta killuu kahdenlaista lamppua. Keltavartiset toverit ovat Muuton E27 nimeltään. Ne roikkuvat tiskialtaan molemmin puolin ja ovat päivästä toiseen aina vain yhtä herttaset kaverukset. Lamput on hankittu viime keväänä Finnish Design Shopista ja vaikka väreissä on mitä valita, niin keltaiset oli saatava. Päätös oli oikea, sillä kyllästymistä ei ole havaittavissa. 

Yki Nummen Lokki löytyy varmasti niin monesta suomalaiskodista, että se ei liiemmin esittelyitä kaipaa. Lokki suunniteltiin 1950-luvulla mutta sen eleetön karisma ei ole karissut vuosien saatossa mihinkään. Tuo valkoinen liitelijä killuu keittiön pöydän päällä ja on monien vuosien haikailun onnellinen lopputulos. Tämä on takuuvarmasti talon lampuista se, josta ei luovuta ikinä. Lokki liiteli taannoin taloon Kodin Ykkösestä ja on muuten tällä hetkellä putiikin verkkokaupassa taas samaisessa alessa kuin tuolloin muinoin kun se tähän taloon hankittiin. 

Työhuoneen katosta roikkuu talon uusin lamppu. Tuo minttuinen hattara, joka vasta muutama päivä sitten uuteen asuunsa muokattiin. Alunperin lamppu työntyi kirpputorin kautta ovesta sisään nuuskan ruskeana ja perin apaattisen oloisena. Minttu teki toverille ihmeitä ja lampusta tuli varsin makonen. Maalin sävy kulkee Tikkurilan värikartassa nimellä Capri, mikäli oikein muistan.

Työpöydällä töröttää sorjajalkainen pöytävalaisin, joka on peräisin Ikeasta. Lamppu ajaa loistokkaasti asiansa näppäimistön valaisijana.

Kirjahyllyn edessä seisoo siamilaiset kaksoset, joilla on yhteinen varsi ja kaksi yhtä valotonta päätä. Tämä kaveri raahattiin kirpputorilta kotio ja se sai armottoman putsausoperaation jälkeen uuden elämän työhuoneen nurkassa. Tätä nykyä valaisin on toimintakyvytön, joten se ikäänkuin vain hengailee ja luo tilaan tunnelmaa silkalla ryhdikkyydellään.

Makuuhuoneessa ompelupöydän päällä roikkuu erään valaisimen runko. Kierrätyskeskus antoi kahdella eurolla erityisen ison mutta ruman lampunvarjostimen, josta kavereitten oppien mukaan revittiin kukkaset päälliset irti ja jonka rungon meikämarjatan mies autotallissa maalasi haluamansa väriseksi. Väri oli aiottu kalan narraamiseen tarkoitettujen vermeitten maalaamiseen, joten tätä nykyä  tässä talossa ei syödä kalaa mutta lamppu kuitenkin saatiin. Seinällä roikkuu Clas Ohlsonilta hankitut mustavalkoiset koristevalot.

Makuuhuoneen vaatehuonepuolta valaisee kaksi lamppua. Toinen katossa oleva on jonkin herttasen mummelin kirpputorille viemä koristeellinen lasivalaisin ja maksoi viisi euroa. Seinälle on ruuvattu K-raudasta hankittu kellarivalaisin, hinnaltaan ensin mainitun valaisimen luokkaa. 

Sängyn päädyssä on kaksi lempiystävääni, keltaiset hekin.
Seinälamput olivat kovasti mietinnässä remontin aikana ja nämä kaksi kaverusta iskivät sen verran ankarasti materialistiseen puoleeni, että asia oli sillä selvä. Nuo toverit löytyivät Perobasta ja uskon, että ovat hintansa väärti, sillä harva lamppu on saanut aikaan moisia tuntemuksia tämän maamon rintapielessä. Harkitsin jopa ottavani valaisimet yöksi kainalooni ennen remontin valmistumista mutta se olisi saattanut mennä hitusen liioittelun puolelle.
Muokattavissakin on, sillä mikäli keltainen alkaa kyllästyttämään voi päälle kätevästi suhaista uuden maalin. Myös nämä toverit tulevat pysymään tämän emännän hallussa ikuisesti. 

Lastenhuoneen katossa roikkuu euron hintaan siskon kirpputorikasasta pelastettu kehikko, johon on lisätty keittiön keltaisista lampuista ylijäänyttä johtoa sekä hehkulamppu.

Sienilamppu oli ensimmäinen uusi esine juuri valmistuneeseen lastenhuoneeseen. Se on toiminut mainiosti lukulamppuna nuorelle miehelle, jonka pitää ennen nukahtamista saada hieman aikaa lueksia Aku Ankkaa. Lampusta tulee mukavan pehmeä punertava valo. Sieni on kotoisin Kaunis Pieni Elämä-shopista.

Käytävän lamput ovat olleet talon eniten etsityt valaisimet, sillä varsinkaan sorjia kattokilluttimia ei vain tuntunut millään löytyvän järkevän alhaiseen hintaan. Valaisimien piti oleman tarpeeksi vähäeleiset mutta silti arvonsa tuntevat. Siinä vasta haastetta yhdelle pienelle lamppuparalle. Lopulta plafondit löytyivät Kodin Ykkösestä mutta tiedä häntä ovatko enää valikoimissa. Muistaakseni olivat nimeltänsä Elmo. Lampun kupu on ohutta valkoista lasia.

Seinävalaisimet on huudettu nettihuutokaupasta mutta alunperin ne on Habitatilta ja tilattu Stockmannilta. Seinävalaisimet tuovat mukavan pehmeän valon käytävälle ja ne onkin huomattavasti enemmän käytössä kuin  saman tilan räväkämmin valaisevat kattolamput.

Olohuoneen ensimmäinen lamppu oli Clas Ohlsonin pallohehku roikkumassa kirpputorilta löydetyissä ja maalatuissa sarvissa. Tämä valaisin on vaatimattomampi yksilö keittiön keltaisiin verrattuna mutta ajanut asiansa aivan loistokkaasti.  

Mahtaakohan joku vielä muistaa olohuoneen lampun, josta taannoin jorisin? Kyseessä oli eräs herttaisa kirpputorilta löytynyt yksilö, joka oli ehkä kevyesti mummo mutta silti kovin sympattinen.

Lamppu killui sitkeästi narun varassa katossa puolisen vuotta. Parin kuukauden välein tiedustelin lamppua vihaavalta puolisoltani varovasti, että josko siihen voisi pikkuhiljaa kytkeä sähköt. Vastaus oli kerta toisensa perään tiukka ei mutta päätin olla sitkeä. Toisinaan äkäsenkin marjatan on vain kuitenkin kertakaikkiaan luovutettava, sillä liiallinen painostus saattaa kolahtaa lopulta omaan nilkkaan. Niinpä lamppu laskettiin hellästi katosta ja kiikutettiin kodinhoitohuoneen kaapin päälle pölyttymään.

Sille toverille kävi kuitenkin onnellisesti. Tuo mummeron taannoin kirpputorille kantama lamppu pääsi nimittäin pitemmälle kuin olisi voinut itse kuvitellakaan. Eräs vierailulla ollut naikkonen ihastui meinaan lamppuun siinä määrin, että kuskasi sen kotiinsa Lontooseen. Siellä kaukana se pitsinen toveri nyt killuu ja opettelee omistajansa opastuksella uutta kotokieltä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Olohuoneen katossa roikkuu tätä nykyä vaalea yksilö, joka on peräisin Ikealta. Korituolin vieressä töröttää samaisesta putiikista kotoisin oleva jalkalamppu.

Näin on tämä emännys kirjannut ylös kaikki talon lamput. Tämä on tehty, jotta muistaisimme, että lamppuja voi vallan hyvin tuunata itse tai sitten niitä voi armastaa siinä määrin, että maksaa suurehkon rahasumman pikkuhiljaa kerätyistä pennosistaan koska tietää, että tuota yksilöä tulee kiikuttamaan lopun elämänsä kodista toiseen. Lamputkin voi olla ystäviä.