Aurinkoterapiaa.

Tänään on ollut luonnon kannalta kaunis päivä. Kesä alkaa tuntumaan, sillä ulkona voi aivan hyvin olla vähän vähemmällä vaatteella jo. Mieli on silti kovin apea. Aurinko kuitenkin antoi terapiaa, edes vähän, vaikka muuten kaikki tuntuukin aika harmaalta ja tasapaksulta. Kevät toi mukanaan väsymyksen mutta vielä isommassa mittakaavassa kuin ikinä olisi voinut arvatakaan. Mutta elämän on jatkuttava.

Sumuun eksymistä on hidastanut huomattavasti uusi ystäväni ompelu kuin myös vanhat ystäväni kirjahyllystä. Unohtamatta tietenkään näitä kolmea läheistä ihmistä tässä lähellä ja niin montaa tuossa vähän kauempana. Takki-intoilu on vaihtunut laukkuharjoitteluun. Valmiina on yksi pieni ja yksi iso ja varsin monta on suunnitteilla. Sitten kun taas jaksaa. Nyt tehdään vain sen verran mitä on pakko ja mikä tuntuu piristävältä.

Takkikilpaan voi jättää äänensä vielä reilun tunnin ajan, menkääpä äänestämään!