Näyttää siivouspäivältä.

Tänään vietetään naistenpäivää, jonka kunniaksi tässä talossa järjestettiin näemmä ankarat siivouskarkelot. Lakanat vaihtoon, peitot pihalle, sohvanpäälliset koneeseen, matot hakkuuseen, rätti kouraan ja pölykoirille kyytiä. Naistenpäivänä naisten töitä, vai miten se oli.

Olis asiaa siivouksesta. Meilläpäin on niin, että kotomarjatta huolehtii suurimman osan talon siivouksesta. Hinkkaa keittiötä, pyörittää pyykkiä ja kerää romua, sellaista perussiivousta. Mutta muuten tuo mainittu emäntä on boheemihko, eikä kovin suuri järjestyksenpito ole koskaan ollut kovinkaan systemaattista tämän martan osalta. Toinen on miehensä laita. Maanantaina reissultaan kotiin palaavaa emäntää odotti kiillotettu koti, muovipurkkilaatikotkin oli pistetty järjestykseen keittiössä eikä lehtipinoja tai huojuvia vaatekasoja ollut mailla eikä halmeilla. 

On ilo, että edes toinen perheen aikuisista omaa järjestelmällisen luonteen, sillä tavaran oikealle paikalle laittaminen on tälle toiselle osapuolelle näemmä jotenkin äärimmäisen hankalaa. Kattilakaapista saattaa löytyä lähes mitä vain eikä muutamaa kodinhoitohuoneen kaappia saa missään nimessä aukaista kukaan muu kuin se, joka sen kaiken tavaran on sinne änkenyt. Siellä on niinku niin kaikkee.

Nelivuotias imuroi tänään oma-alotteisesti keittiön ja olohuoneen. Pelkällä putkella ja millin tarkasti nurkasta nurkkaan. Homman valmistuttua sammutti imurin ja huikkasi: "Äiti, jatkappa sää nyt tätä imurointia niin me me mennään vähä hyppiin noille sohville ja tyynyille!" Kiitos avusta, leikki on lasten työtä.