Harmaata.

Aamulla oli pimeää. Verhojen ylösveto ei tuottanut minkään sortin muutosta asiaan, sillä ulkoa luikahti talon sisäpuolelle ainoastaan harmaata valoa eikä sitäkään kovin runsaasti. Aamusta lähtien on pidettävä yllä täysvalaistusta eikä sekään lievitä tätä yhä yltyvää kaukokaipuuta luo auringon.

Joulumieli on kuitenkin ihan tallella. Eräs mummo oli askarrellut hienoja himmeleitä ja kun vielä pilkkahintaan möi, niin hylkäsin oman askarteluaikeeni. Nyt meillä on se tämän joulun kodinasuste numero yksi, jota jo viime jouluksi kovasti himosin.

Viimeiset puolitoista vuotta harmaata olemustani on värittänyt tytär, jolle on erittäin mukava pukea mekkoa ja hametta poikapuolisen sisaruksensa autopaitojen jälkeen. Ja koska tyttärellä on oltava tietenkin jouluksi leninki (jolle tietysti pudottaa heti aamusta ensimmäiset rosollit ja porkkanalaatikot, sanoi eräs toverini), joten pääsin jatkamaan ompeluharjoitteluani. Mekko on samainen kaavaton paidahko kuin edellinenkin, tosin tällä kertaa jo enemmän mekohko. Kuosia en kehtaa täällä enää edes mainita.