Uusi kevät on tullut.

Tänä vuonna olemme saaneet nauttia varsin pitkästä syksystä ja tänään jopa uudesta keväästä. Aurinko on paistanut lähes koko valoisan ajan ja nurmikko vihertää niin herttasen kesäisesti. Ulkona pärjää mukavasti syystakilla ja tennareilla. Ehkä juuri tuosta syystä on joulumieli löytänyt tähän taloon harvinaisen aikaisin ja jumittunut rintapieleen asumaan varsin tiukasti.

Kohta ollaan joulukuussa, kuten tiedämme, joten saa ihan luvan kanssa tehtailla joulukortteja. Tänä vuonna tämäkin viimetipan matami on ajoissa liikenteessä, kun tahtoi hyödyntää hyvän tarjouksen. Perhepotretti jäi ottamatta ja laiska tyytyi koneelta valmiina löytyneisiin kuviin. Valmiit kuvapostikortit ovat kätevät ja varsin hyvälaatuiset.

Isoveikan villapaita on vihdoin valmistunut ja voi kuulkaa kun kerron, että se ei ollut ollenkaan helppo tapaus! Luovuttaminen kävi mielessä varsin monta kertaa, jopa siinä vaiheessa, kun mokoma möntti oli enää yhtä vaivaista hihaa vailla. Lopputulos on juuri sitä mitä kuvitella voi, kun omasta päästään nykii. Ei kovinkaan lähelle suunniteltua mutta käyttökelpoinen sentään. Tosimiehen palmikkoneuletta nynnyntää toisen olkapään koristenappi.

Tuo paita oli meinaan oikeasti sen verran työläs, että tämä martta päätti pitää kutimet vähän aikaa kaapissa ja unohtaa koko harrastuksen hyväksi aikaa. Tuo päätös syntyi toissapäivänä. Eilen kävin ostamassa sinistä lankaa, josta aion tehdä itselleni villapaidan. Kova kallo ei vähästä opi.