Tyynyjäkin voi rakastaa.

Tämän martan mielestä tyynyjä ei voi koskaan olla liikaa. Ne voivat olla neliskanttisia, pyöreitä, vetoketjullisia tai ihan vain raakasti kiinni ommeltuja. Pääasia on, että niitä on paljon ja se, että niihin kyllästyy nopeasti, joten niitä saa vaihdella alinomaa. Uusin sydänystäväni on tuo pyöryläinen.

Eihän tämä elo ihan silkkaa ruusuja ja tyynyjä ole, vaan toisinaan tarttee arjessa vähän murehtiakin. Ja siivota, sillä ilman sotkua ei ole elämää. Olisi luonnonvastaista, jos lapsiperheessä ei vallitsisi tietyin väliajoin jonkinsortin kaaos, pieni taikka isompi. Tämän possulanperheen kaaosta pääsee tiiraamaan klikkaammalla tästä, josta löytyy näkymiä monen muunkin blogin siivottomaan todellisuuteen. Kiitos Riikalle oivalluksesta ja tästä lauseesta: "Olen vain sen verran esteetikko että mielummin jaan kodistani siistejä ja kauniita kuvia, paloja sieltä täältä, sillä eihän tätä blogia muuten kukaan edes jaksaisi lukea."

Erästä Juba Tuomolan  sarjakuvasankaria lainaten tahtoisin myös todeta: Älä pingota Paavo, ota viinirypäleitä! Ei sisustamista ja kotia kannata ottaa liian vakavasti, sillä oikeasti tärkeää on aivan muut asiat.