Syksy on oiva vuodenaika ottaa elämä retkeilyn kannalta.

Eilinen päivä kului kaikkea muuta kuin ulkona samoten, sillä naispuoleisen kansalaisen on vaan kertakaikkisesti välillä lähdettävä ja otettava haltuun kauppa tai parikin. Sadatkaan kilometrit eivät paljon hidasta, kun tuo hinku iskee.

Tänään taas oli ilma kuin morsio, joten läksimme koko perheen voimin retkelle. Voisi sitä aikuinen paremminkin retkipaikan valita, tosin tämä pistetään ihan paikan outouden piikkiin, sillä kyseinen retkikohde sijaitsi keskellä suota. Suo on kai sinällään mukava asia, mutta kahden lapsen, parin retkikorin, kalastusvermeitten ja puulaatikon kanssa tuo mainittu makkarapaikka olisi voinut sijaita hivenen helpommankin matkan päässä. Kotoa lähtiessä mittari näytti vain muutamaa lämpöastetta mutta perille päästessä oli pinnassa hikikuori ja nelivuotiaalla toinen sukka märkänä. Kuuliaisesti kulki isänsä jalanjäljissä pitkin rämeikköä mutta sitten lillui näkökenttään liian houkutteleva suolätäkkö ja sinne se toinen kenkä sitten jäi. Onneksi vain väliaikaisesti.

Olipa retkikohde miten hikinen tahansa, niin kyllä pillimehu ja punakat posket aina vain tekevät terää. Nyt pitää nauttia näistä kirpakoista syyskeleistä, ennen kuin mittari plumpsahtaa liikaa pakkasen puolelle.

Mies jäi retkipaikalla vielä muutamaksi tunniksi narraamaan kaloja (tosin tällä kertaa kävi niin, että kalat narrasivatkin miestä), sillä yksivuotias oli hieman liian utelias tuon suon suhteen.

Kotona tyttären isoveli valitti kipeää mahaa. Kuuleman mukaan siihen ei auta mikään muu kuin kuuma kaakao, punaisella pillillä ryystettynä.