Muutama päivä takaperin aloittelimme keittiön ja olohuoneen purkamista.
Innoissaan meikätäti rynnisti olohuoneen ruusutapetin kimppuun, kunnes yllättäen iski pienoinen haikeus. Onhan tuo tapetti silti jotenkin niin sympaattinen! Raavintalasta vapisi kädessä esiin pyrkivän nyyhkäyksen ravistaessa rintalastaa, kunnes yllättäen kuulin viereisestä huoneesta kummaa kolinaa.
Laahustaessani paikalle tajusin äänen tulevan vaatekaapin alalaatikosta. Raotin hieman lootaa, jolloin vastassani oli kaksi kappaletta vinhasti pyörivää tapettirullaa, jotka hyvin syyttävästi katselivat meikämartan puoleen. Silloin tajusin, että pelkällä sympaattisuudella ei pitkälle pötki. Silittelin Ruutukaavan tyytyväiseksi ja vannoin, että pian nuo laatikkoon säilötyt paratkin jo pääsevät tulevalle aitiopaikalleen. Sitten suljin laatikon ja pistin lastan raapimaan.
Onnekseni omaan repimistä rakastavan kolmevuotiaan, joka hyvin avuliaasti auttaa remontoinnissa sille päälle sattuessaan.
Auki revittyä seinää piristää eilen Italian tuliaiseksi saatu pitkänokkainen puupoika.
Tänään alkaa ankarat karkelot, ehkä suurin repimisrupeama tämän remontin osalta, kun kaikki armaat velupoikani saapuvat repimistalkoisiin. Kohtapa se sitten nähdään miten matamille käy ilman keittiötä!
Hih. Ihana teksti ja kuvat. Sähän saat sitten piakkoin uuden keittiön, eikös vain? Meilläkin täällä on remonttipuuhat, yläkerrassa maalataan seinää jos toista ja alakerrassa remppa jatkuu, sillä ruskea kauteni on auttamattomasti ohi ja olohuoneen vajaa vuosi sitten maalattu ruskea seinä huutaa harmaata :)
VastaaPoistaVoi ruusis parkaa. Oli se niin symppis. Mutta kyl vaan on se uus tapetti kovin komia. Minäkin riehun maalisuti kourassa ja pian riennän naulakaupoille. Seinät kaipaavat hyllyjä. Nähdään. Mullon sulle rahaa.
VastaaPoistaOi, löysin tänään ihanaan blogiisi! Remonttiasiat kiinnostaa, koska oma remontti alkaa juuri olla loppumaisillaan! :) Ja koti ja ruoka ja ja ja, tiedäthän!
VastaaPoistaMukavaa kevätlauantaita teille! Linkitin tämän blogiini, jotta löydän uudestaankin :)
Oho, taidankin tuntea sinut!!? Vuodelta 2000-2001, ja miehesi myös. ;)
VastaaPoistatervetuloa vastavierailulle tosimummo.blogspot.com
Italiaanot on ihan hulluia pinokkioon. Meillekin lähti Firenzestä mukaan ihan samanlainen pitkänokka.
VastaaPoistaJos tarkoitat Marimekon Ruutukaavatapettia, niin vähänks bueno valinta!!
Hipsu: Kyllä vaan. Keittiö tulee mahdollisesti ens viikolla, ehkä seuraavalla. Tarkka päivä ei oo vielä tiedossa mutta pintoja pistetään nyt kuntoon ennen köökin tuloa. Tsemppiä sinnekin remppaan! :)
VastaaPoistaLilla: Eri nastaa kun kaikki remppaa. Saa sitten vaihtaa kokemuksia ja manata yhessä. ;)
Eve: Kiitos, mukava kun päädyit tänne! Sulla remontointi tuoreessa muistissa, joten tosiaan tiedät mitä se on ja voi olla. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. :)
Tiina: Tunnistan kyllä, onhan me vuosi sama kämpässä asuttu. Oi niitä aikoja, ehkä me on vähän kasvettu siitä. ;) Kävin jo vastavierailulla, kuten kommenttitulvasta varmaan huomasitkin. x-)
Dooda: Hirmu kiva musta tuo pitkänokka! Se on semmonen joka sätkyttelee kun vetää narusta.
Ruutukaava on juuri SE Ruutukaava, enkä malttaisi odottaa, että saadaan se seinälle.
^ jaa vähän kasvettu.. ;D Minä olen ainakin kasvanut melkein kymmenen kiloa niistä ajoista, ja ehkä vähän henkisestikin - siitä en tosin ole yhtään niin varma kuin kiloista. ;)
VastaaPoistaTiina: No on, kasvettu ja Kasvettu. Kumpaankin suuntaan. Sisäisesti ja ulkoisesti. Uskoisin ainakin. :)
VastaaPoista