5/25/2015

Kymmenen päivää.
Niin se vain aika juoksee, eikä kamera liiemmin ole viime aikoina käpälässä pysynyt. Edellisestä blogihetkestä on aikaa kymmenen päivää ja siinä ajassa on tapahtunut muun muassa seuraavaa: suurin osa kesäkurpitsan taimista on heittänyt lusikan nurkkaan (kun ulkoilu vahingossa venähti ja kylmä yö yllätti), tyhjiä purkkeja ja purnukoita on täytelty kukkakaupan antimilla (ja kukkavalinnat jätettiin lähinnä jälkikasvun harteille, väreissä piisaa), herneet on pistelty isoon saaviin kasvamaan (voiton puolella ollaan vasta sitten, kun ensimmäinen pieni vihreä työntyy mullasta) ja mansikantaimet ovat muuttaneet asumaan laatikkoon keittiön ikkunan alle (pysykääkin hengissä!).

Sisällä talossa ei siis tapahdu juuri mitään. Kukaan ei remontoi koska ei tarvi, eikä sisusta, koska ei jaksa. Talon asukit tekee sitä, mitä suurin osa tästä pitkässä pimeässä vaeltaneesta kansasta; ulkoilee, odottaa aurinkoa, kiroaa sadetta, nauttii auringosta, kaivaa kukkapenkkiä ja kasvattaa pieneliöitä kynsien alla. Ja mikä parasta: ripustaa pyykit ulos kuivumaan!

Kovasti alkaa olla vihreää, se hiipii kuin huomaamatta. Joka kevät samat lauseet, samat kuvat, samat purkit ja kukkaset. Kuvissa samat syreenin oksat, hiirenkorvat, yli-innokkaat tulppaanit, puhalluskukat ja vihertyvä nurmikko.

Koko vuoden odotetuin tuoksu on se, kun nurmikko leikataan ensimmäistä kertaa, joko omasta tai naapurin toimesta. Vai onko se sittenkin se, kun petaa sänkyyn ulkona kuivuneet lakanat? Tästä alkaa kesä!

2 kommenttia: