Terveisiä Italiasta.

Pitkä viikonloppu kului hyvässä seurassa, auringon lämmössä, silmänruoasta nauttien. Sanottasko sillä tavalla, että parempaan saumaan ei olisi voinut neljän yön loma tulla. Puolestaan puhuu totaalinen aivojen tyhjennys ja loputon unen tarve.

Kotomaassakin oli loman aikana kuulemma tarjennut, nurmikko oli kasvanut ihan silmissä ja puihin ilmaantunut lehdet tuon paripäiväisen aikana. Omenapuu kukkii. Tänään tihkuttaa vettä ja on viileää, sekin tuntuu piristävältä helteen jälkeen.

Ensimmäisenä lomapäivänä heräsimme Bergamossa, pakkasimme aamusta autot täyteen lomalaisia, suuntana Venetsia. Olihan tuo erikoinen kaupunki nähtävä, kun kerran Italian maaperälle oli majoituttu. Ajomatkaa kohteeseen oli parin tunnin verran, mutta köröttäminen kannatti, sillä Venetsia oli juuri sitä, mitä luvattiinkin.

Se oli puluja, turisteja, karnevaalinaamareita, kirkkoja, gondoleita ja jäätelöä. Se oli myös kapeita katuja, kukkaloistoa, hiljaisia sivukujia, ikkunasta kantautuvaa pianomusiikkia, piknikkiä ja romanttisia hetkiä. 

Erityisesti suosittelen poistumaan turistimassojen kansoittamilta pääalueilta ja kaduilta. Vaeltamaan päämäärättömästi toinen toistaan kapeammilla kujilla, bongaamaan pappoja Marilyn Monroe-paidassa, syömään italialaista jäätelöä portailla, hengittämään Venetsiaa.

Paluumatkalle riitti sulateltavaa, ja uni tuli käskemättä.