Keskellä viikkoa.

Viikonloppuna törmäsin pitkästä aikaa automarketin lankahyllyille. Jostain kumman syystä käsityöt ja muu nyhertelyä vaativa työ ei ole lainkaan maistunut viime aikoina mutta täytyy todeta, että tuo parin päivän takainen lankahyllykohtaaminen lähti köh hieman hanskasta.

Voi veljet kuin voi olla kaunihia värejä tässä maailmassa! Sen runsauden edessä olo oli kuin karkkikaupassa konsanaan. Oli ilo yllättyä positiivisesti lankahyllyllä värien suhteen, sillä pitkän aikaa on perusmarkettien hyllyt näyttäneet perin apeilta. Onneksi on käynyt niin onnellisesti, että tästä marjatasta tuli viikonloppuna viidennen kerran täti ja lisäksi läheisilleni ilmaantuu muutenkin vauvoja lähitulevaisuudessa, joten lankahamstraus oli tarpeen. Näin on ainakin hyvä itselleen uskotella.

Että ny sitten neulotaan ja voi jehna se onkin mukavaa pitkästä aikaa! Valmiiksi on saateltu kaksi kypärähattua ja kesken on kaksi villatakkia. Viisivuotiaanikin tulee saamaan sen kauan himoitsemansa sinisen villatakin, joskin maamonsa oli pakko lisätä siihen hitusen muutakin väriä, sillä värit nyt vaan on aina makosia.

Tämä martta tässä lähtee nyt tunkemaan pyykkikoneeseen ties kuinka monetta satsia petivaatteita ja nieleskelee ankarasti. Se on vain mahatautia, näillä mennään!

Aurinkoa ja arvontaa.

Tammikuu on hemmotellut auringolla, joka on tosin paljastanut mukanaan myös kuluneen pimeän jakson siivottomuuden. Ikkunanpesu olisi meinaan enemmän kuin tarpeellista ja sormenjälkiä näkyy ympäriinsä mitä yllättävimmissä paikoissa. Onneksi aurinko tuo mukanaan myös jonkinlaisen ihan pikkasen siivouskärpäsen pureman, sillä sehän nyt on fakta, että tuo keltainen molluska on kumman piristävä ja elintärkeä näin talvella.

Tahtoisin toistaa, että tammikuu näyttäisi olevan arvontakuukausi, sillä jo kolmatta arvontaa pukkaa! Emme pistä pahaksemme, sillä pieni piristys puolin ja toisin tulee monesti varsin tarpeeseen.

Lifestylen ja skandinaavisen sisustamisen verkkokauppa Domdom on uusi ja raikas tuttavuus, josta löytyy varsin makoisa kattaus silmänruokaa verkkokalvoille nautittavaksi. Putiikin takana on kaksi sisarusta, jotka ovat vuosien haaveilun jälkeen toteuttaneet unelmansa verkkokaupasta. 

Kuvissa yllä näkyvä kolmen pallukan printti on Seventy Treen Circles-juliste. Yhteistyössä Domdomin kanssa arvotaan täten tässä blogissa printti verkkokaupan valikoimasta. Valitse siis suosikkisi Domdomin Seventy Treen-printeistä, ilmoita se ynnä yhteystietosi tämän postauksen kommenttilootaan ja voit voittaa itsellesi tuon valitsemasi julisteen! Arvontaan voi osallistua tammikuun loppuun saakka.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS OSALLISTUNEILLE!

Tammikuu on arvontojen ja repeilevien pullien kuukausi.

Tuossa jonnin aikaa sitten tämä marjatta päätyi aivan herttaseen korttikauppaan, josta on suuri ilo kohkata näin isommissakin mittasuhteissa. Kaupan ja korttien takana on Lotta, joka kirjoittaa ja kuvaa Taidehuonetta. 

Korttikauppojen tädit tuppaavat olemaan jostain kumman syystä erityisen mukavia kansalaisia. Niin on tämäkin Lotta ja lupasi meikämartan kyhätä kasaan mukavan arvonnan, sillä ihmisellä ei voi ikinä olla liikaa somia kortteja. Kovasti soisin joskus tulevaisuudessa saavani katsella tuon taitavan taiteilijan taidetta myös tekstiileissä. Roikottaisin ylenpalttisen onnellisena kyseisen korttikaupan tädin suunnittelemia verhoja keittiöni ikkunassa tai kuivaisin sorjat sormeni soreaan keittiöpyyhkeeseen. Tämä ihan näin vaan niinkuin meidän kesken pienenä ajatuskuplana tähän väliin.

Arvonta tulee tässä: Kerro mikä Taidehuoneen korttikaupan korteista piristää päivääsi eniten! Jätä vastaus tämän postauksen kommenttilootaan ja olet mukana arvonnassa, jossa kaksi onnekasta voittaa 10kpl omavalintaisia kortteja Lotan Taidehuoneesta. Arvonta päättyy tammikuun lopussa. 

Onnea arvontaan ja kiitos Lotalle korteista! 

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS OSALLISTUNEILLE!

Jääsorminen jähmeäpää.

Viisivuotias muutti tovi sitten omaan huoneeseensa. Koristeli oven nätiksi useammankin teippirullan ja piirrosten voimin mutta muuten huone on ollut varsin tietokone- ja kirjapainotteinen. 

Sängyn vieressä on kaksi laatikkoa. Toisessa lukee toiveen mukaan Aarteet ja toisessa Tavarat. Mustavalkoisessa kansiossa on taiteiluita, sillä ihan kaikkia ei voi teipata seinille tai oviin, sillä niitä on meinaan ihan reilusti. Sänkyä se kuoma ei petaa mutta muuten pitää ensimmäisestä omasta huoneestaan hyvää huolta. Siivoaakin jopa ilman käskytystä, koska sanojansa lainaten tahtoo huoneensa olevan talon "kaikista siistein huone". Passaa maamolle.

Ostin joskus viime talvena palan kangasta, josta väänsin kaulahuivin. Sellaiseen koristetarkoitukseen kaulalle killumaan. Tuli niin lyhyt, että erkkikään jaksa jatkuvasti olla heittämässä huivin päätä olan yli, joten huivi purettiin ja siitä tuli puuskapilvi jättipisaroin. Kevyt taistohan siitä käytiin mutta kaksivuotiaan huone on jo siinä määrin täynnä tavaraa (lattialla ajelehtivaa rompetta unohtamatta), että pilvi päätyi lopulta isoveljen huoneeseen.

Viime päivät on ollut jäiset sormet ja jähmeä pää, myös alakuloa on ilmassa. Taitaa olla hunajateen ja makuuasennon paikka.

Arvonta.

Sellainen olisi meinaan nyt tarjolla, liittyen aiemmin mainittuun Skanskan ja Ikean BoKlok-yhteistyöhön, jossa tämä marjattakin on saanut olla mukana.

Kuvitteellinen nuoripari Ella ja Juho hankkivat ensimmäiseksi yhteiseksi kodikseen BoKlok-kodin, josta pieni pala keittiön muodossa on nähtävänä Vantaan Ikealla tämän kuun ajan. Millainen oli tai tulee olemaan sinun ensimmäinen asuntosi? Mihin asioihin kiinnität huomiota hankkiessasi ensimmäistä ihan omaa kotia? Mikä on se juttu, josta et millään haluaisi tinkiä?

Aivonystyrät hyrräämään ja vastauksia kommenttilootaan, sillä vastaajien kesken arvotaan 100 euron lahjakortti Ikealle! Vastausaikaa on aina 26.1 keskiyöhön saakka ja voittaja paljastettakoot sen jälkeen pikaiseen.

Arpaonnea!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS OSALLISTUNEILLE!

Tapetissa on joulutähti.

Ulkona on kovasti pakkasta. Oikeesti on tosi kovasti. Niin paljon, että siitä tulee mainita ehottomasti heti ensimmäisissä lauseissa, sillä se on tälleen talvisin varsin erikoinen luonnonilmiö ja koska säästä puhuminen kuuluu jokaisen kansalaisen selviytymispakkaukseen.

Todettakoot vielä, että ulkona on siis kovasti pakkasta. Joulusta ei ole kuukauttakaan ja uusi verho tuo keittiöön jo kevään. Aika huimaa, sillä olohuoneessa on vielä joulu ja viereissä huoneessa kevät. Joulutähti roikkukoot silti olohuoneen ikkunassa vielä aikansa, kun kerran tuo niin rattosaa valoa talvi-illan pimeyteen.

Jatkakaamme aiheesta sää, sillä tänään paistoi aurinko. Kertakaikkiaan paistoi ja ehkä siitä syystä tällä marjatalla on ollut koko päivän ihmeellinen tuli hännän alla-olo. Koko ajan pitää tuuskata kaikenlaista mutta mitään ei silti oikeastaan saa tehtyä valmiiksi asti. 

Paukkukoot pakkanen, sillä mulla on uus kirja!

Hempiää.

Tämä martta on suhteellisen pihi mitä tulee lakanoihin ja pyyhkeisiin. Kun tavallaanhan sillä ei ole oikeastaan väliä pyyhkiikö kainalonsa vaaleanpunaiseen, ruskeaan tai kukikkaaseen pyyhkeeseen. Pääasia on, että imukyky on tallella. Lakanapuolella ihan sama juttu. Illalla otetaan päiväpeitto pois lakanain päältä, sammutetaan valot ja laitetaan silmät kiinni. Sinänsä siis hauskaa, että on väliä millaisen kuosin alla makaa pimeässä.

Mutta kyllähän ihminen tarttee kolmiolakanat ollakseen onnellinen! Samaa pätee näemmä myös keittiöpyyhkeisiin. Täytyy sanoa, että tuo Anno-tuotesarja on ylittänyt odotukset, vaikka esimaku olikin jo taannoin varsin lupaava. Näin on, että hyvää ja kaunista voi saada myös järkevällä hinnalla. Ja ihan ite nuo lakanani maksoin.

Tavallisen arkinen maanantai.

Jolloin vanhin jälkikasvusta heräsi uuteen päivään olohuoneesta, sillä toisinaan nukkumapaikan vaihtaminen saattaa kummasti jouduttaa unen saapumista ja koska erityinen  paikka tuntuu kovin jännittävältä, jolloin leikittiin koko päivä kotona ja muualla eikä tapeltu yhtään, jolloin käytiin ruokakaupassa ja hyvästeltiin taas satalappunen. Aivan tavallinen päivä mutta jostain kumman syystä aivan erityisen hyvä.

Sivupalkissa on nelinumeroinen luku ja se on perin mukavaa mutta myös varsin outoa! Emminä lakkaa ihmettelemästä, että kuka näitä pateettisia jorinoita mahtaakaan lukea vaikka myös varsin aktiivisesti koitan olla miettimättäkin sitä. Ja siltikin heräsi uteliaisuus juuri tänään maanantaina, kun tämä marjatta voi pitkästä aikaa pokkanaamalla sanoa, että tänään olen käyttäytynyt kunnolla koko päivän. Tänään on siis ilmiselvästi se päivä, kun tahtoisin kuulla minkälainen maanantai teillä on ollut. Ja ketä te olette. 

Kertokee!

Pastellista.

Nukkekoti alkaa olla väliseiniä ja asukkaita vaille valmis. Muutama ilta sitä on teippailtu ja maalailtu silleen laiskan letkeesti ja edelleen se töröttää olohuoneessa odottamassa muuttoa tyttären huoneeseen. Joulukuisen Kööpenhaminan reissun tuliaiset, postin tuomat keittiöpyyhkeet ja muutama kirpputorilta löytynyt aarre näyttää nätiltä kaiken tuon pastellivärin keskellä.

Kaapin sisällä on kuviota jos monenlaista. On vinoraitaa, kolmiota eri koossa, lattiaan maalattua mattoa ja muuta kuosia vaikka muille jakaa. Kauheen kivaa kerrankin, kun saa luvan kanssa pistää överiksi, sillä lastenkaapissa pitää olla katseltavaa. 

Nyt alkaa nukkekotiummikolla erikoinen vaihe elämässä, sillä tällä maamolla ei ole mitään haisua mistä kansalaiset hankkivat pikkutaloihinsa huonekalut ja asukkaat. Tarttee kuuklaa!

Köökistä lastenhuoneeseen.

Tämän talon vanhaan keittiöön oli seinälle asennettu varsin tumma, ruskea, iso kaapinrohjake. Se roikuksi seinällä painovoimaa uhmaten ja sai lähteä aika liukkaasti kun vanhan keittiön purkamisen aika koitti. Kaappi on majaillut alakerrassa ja odottanut uutta omistajaa tai kaatopaikkakuormaa.

Kunnes eräänä päivänä marjatan mieleen juolahti kiintoisa ajatus muuttaa tuo elämää nähnyt kaappi nukkekodiksi. Ajatus oli sen verran maukas, että tyttären kanssa suunnattiin eilen maalikaupoille ja toveri sai kuudesta ennalta valikoidusta väristä valita mieleisensä, joka oli tottamaar tuon kuoman lempiväri, vaaleanpunainen. Sillä sivellään kaappi ulkoapäin ja sisälle askarrellaan mahdollisimman paljon kaikkea erinäistä kuviota, sillä tämä jos joku on lastenkaappi.

Vähäsen harmittaa, että pihi ei raskinut ostaa kuin kolmea väriä. Kaappi kaipaa aivan selkeästi vaaleanpunaisen, harmaan ja valkoisen rinnalle myös vahvaa keltaista ja tilkkasen mustaa. Minttukaan ei olisi pahitteeksi. Väliseinälevyt unohtuivat myös kauppaan, joten myös niitä värkätään joskus muulloin kuin tänään.

Tänään maalataan! Olkkarissa ja keittiön pöydällä, tietenkin.

Det snöar.

Kuten kuvasta näkyy. Kaksivuotias haluaa jatkuvasti retkelle vanhaan tuttuun paikkaan, jonne on näin kinoksissa mahdotonta päästä ennen kevättä. Lohdutukseksi juodaan kaakaota luistelukentän laidalla tai mennään kotirantaan katselemaan valkoisuutta, kuten tänään.

Valkoisuus jaksaa hämmästyttää, vaikka luulisi siihen jo lähes kolmessakymmenessä vuodessa tottuneen. Tänään on niin valkoista, ettei kirkkaissa vaatteissa liikkuva toveri kovin herkästi eksy, ellei sitten katoa pyryyn vaivihkaa. Aika ihmeellistä tuo valkoinen aines, kun sitä oikein alkaa ajattelemaan.

Tänään on semmonen keskinkertasen kevyt mieli. Semmonen, että joku loksahtaa paikalleen ihan kohta ja sitten alkaa tuulet puhaltamaan. Vielä kun tuosta pyykkivuoresta pääsisi eroon.