Punainen aamun piristys.

Päivä alkaa aamupalalla. Marjatta on jo pitkään ollut vahvasti koukkuuntunut avokadoon. Uusin ja himottavin tapa on sisareltani opittu avokado-kananmunaleipä, joka kertakaikkiaan vie kielen mennessään ja pitää nälän pois pitkän aikaa. Suosittelen kokeilemaan!

Meikämartan vastuulle ei parane antaa mitään herkästi rikkoutuvaa, mikäli termospulloja on uskominen. Muutama vuosi sitten hankin oranssisen Steltonin isolla rahalla. Kaveri osoittautui erittäin käteväksi ja paljon käytetyksi, kunnes kopsahti lattiaan ja hajosi niin sisältä, kuin ulkoakin. Seuraavaksi hankin Tokmannilta perinteisen kunnon Airamin miehelleni joululahjaksi. Harmi vain, että paketointivaiheessa tuo toveri heittäytyi alas pöydältä ja niin oli sekin heppu mennyttä ennen ensimmäistä käyttökertaa. 

Tämä emännys ei silti hevillä luovuta, joten Kööpenhaminasta lähti mukaan vihertävä Stelton. Kuoma kuljetettiin kotomaahan erityisen hellän ja tarkan suojelun alaisena. Se ehti olla käytössä sen verran, että tuli harjapesun aika. Varovista otteista huolimatta hän päätti ottaa ja räjähtää kesken pesun ja voin kertoa, että jonkun verran löytyi sirpaletta pitkin keittiötä vielä parinkin päivän päästä.

Sirpaleista on opittuva ja enää ei räjähdellä. Maamoni oli löytänyt kirpputorilta kertakaikkisen nostalgisen punaisen kaverin, joka on kestänyt jo kauan eikä varmasti herkästi luovuta jatkossakaan. Kaikista parasta on, että siinä on pumppu. Tuntuu jotenkin hienolta painaa namiskaa ja samalla hönkiä sieraimiin leijuvaa kahvin tuoksua. Kyllä äiti tietää mistä puusta tytär on tehty.

Ps. Muistatteko kun tein kirjan viime vuodesta? Kävi niin jännittävästi, että tuo mainittu kuvakirja pääsi Ifolorin Vuoden kuvakirja 2014-finaaliin ja on kisaamassa neljän muun kirjan kanssa tuosta vuoden kuvakirjan tittelistä! Voin kertoa, että tämän asian tullessa ilmi eräs marjatta kiljui kuin pieni porsas ja vieläpä siinä määrin kovaan ääneen, että tyttärensä säikähti ja pillahti itkuun. Shokkitila on nyt laantunut mutta jännitys ei. Nuo kaikki viisi kirjaa pääsee siis selaamaan täällä ja samaisessa paikassa voi myös äänestää suosikkiaan. Äänestäneiden kesken on myös palkintoja jaossa. Kiitos jos äänestät! 

Sataa ja ropisee.

Ulkona. Ja on siellä aika älyttömän kylymäkin, aivan selkeästi on ihan oikeesti syksy. 

Pari viikkoa sitten törmäsin kaupassa uuteen kaveriin, tuommoseen Ruis Nachoon. Pakkohan niitä oli heti kotiin hankkia ja ekan pussin jälkeen niitä on hankittu pariinkin otteeseen. On meinaan hyviä! Aivan älyttömän maukkaita tuorejuuston kanssa. Makeanhimon iskiessä avataan purkillinen armaan ystäväni omin kätösin keittämää omenahilloa ja kuin huomaamatta saattaa kurkusta alas livahtaa kolmioita kymmenittäin.

Siinäpä pikkanen välipalavinkki lauantaille, jolloin saunasuojasin saunan loppuun, jolloin eteinen sai lattiaan loputkin laatat ja jolloin paistoin aivan älyttömän kuivan lohen. 

Elokuuta.

Vielä on kesää jäljellä. Näin oli todettava, kun saimme yhden kesän parhaista päivistä viettää rannalla runsaalla joukolla. UImme, kiisimme pitkin pintaa vesiskootterilla tukka tuulessa hulmuten ja huulet lerpattaen, roikuimme viimeisillä voimillamme kumirenkaassa samaisen masiinan perässä, maistoimme toverin paistamaa muurinpohjalättyä ja osa hurjista kaarsi pitkin järvenselkää vesisuksien siivittäminä. 

Pari viimeistä päivää tässä talossa on taiteltu paperia ja pahvia siihen malliin, että pientä taitteluähkyä alkaa olla ilmassa. Tulostakin tulee parhaillaan ja siitä enemmän sitten, kun sen aika on. Eilisen aikana nautittiin myös tämän kesän ensimmäistä kertaa ite keitettyä kinuskia, jäisiä karpaloita ja vaniljajäätelöä. Kesän makuja. 

Vielä on kesää jäljellä.

No ette ikinä arvaa mitä täällä on tehty viime päivät?

Tauti tuli tähänkin taloon, kuten arvata saattoi. Nyt se on käynyt kaikki perheenjäsenet läpi, joten vielä vietetään jonkin aikaa omissa oloissamme, jotta ei tartutettaisi mokomaa pöpöä seuraavalle uhrille. Vaikka tuskinpa tuolta pääsee muutenkaan välttymään, tuntuu olevan ehtiväinen kaveri tuo yrjö.

Poteminen - mikä ihana tekosyy! Saa meinaan kutoa ihan luvan kanssa. Rakkula pikkusormen juuressa kertoo siitä, että ihan hilppasen on tullu puikkoja kalisteltua. Nojatuoli puolimakaavaan asentoon, tyyny mukavasti selän taakse ja neulontavaihde päälle, kelpaa sairastaa. 

Jotain muutakin on kuitenkin tehtävä, kuten ruokittava jälkikasvua ja ulkoiltava edes jossain määrin, sillä neljän seinän sisällä kökkiminen alkaa puuduttaa varsin nopeasti. Tänään lihapullia syövä kansa toivoi jälkiruoaksi kaakaopullia, joten tahtonsa täyttyköön. Melkoisen ylpeitä pulleroistaan olivatkin. Tässä ohje kaikille sairaslomalaisille ja varsinkin niille, jotka tahtovat verestää lapsuusmuistojaan ruskean pulleron varjolla.

Kaakaopallot

100 g voita

1 dl sokeria

1 rkl vanilliinisokeria

2-3 rkl kaakaojauhetta

3 dl kaurahiutaleita

2-3 rkl kylmää voimakasta kahvia

pinnalle:

kookoshiutaleita, raesokeria, strösseleitä tai tomusokeria

Vaahdota rasva ja sokerit kuohkeaksi. Lisää kaakao, kaurahiutaleet ja kahvi. Sekoita hyvin. Muotoile taikinasta pyöreitä palloja. Pyöritä ne kookoshiutaleissa, stösseleissä tai sokerissa. Säilytä pallot jääkaapissa kunnes ne tarjoillaan.

Apetta laukkuun.

Tässä talossa asuu sellainen keskivertokokki. Ehkä jopa keskitasoa heikompi, mitä tulee ruoantekoinnokkuuteen ja varsinkin uuden oppimiseen. Kun se vaan on niin älyttömän kätevää näprätä päivästä toiseen niitä samoja makaroonilaatikoita, kaalipatoja, uunikalaa ja perunamuusia. Eipähän noissa mainituissa mitään vikaa sinällään ole mutta vaihtelu virkistää, sehän on karu fakta.

Lehdistä on mukavaa kuolata erinäisiä reseptejä. Niissä on kaikkia kummallisia ruoka-aineksia, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Niissä käytetään joskus kummallista kieltä, joka pitää tarkistaa googlesta. En testaa niitä, ikinä. Vaan onnekseni omistan sisaren, joka on erittäin hanakka testaamaan uusia makuelämyksiä ja sitä myöten myös tämä kaavoihin kangistunut matami saa kokea uusia tuntemuksia makunystyröissään.

Alla oleva resepti on peräisin Pirkka-lehdestä ja se on tämän hetken ehdoton ruokasuosikki tässä talossa. Se on nopeahkotekoinen ja varsin raikas. En kirjoita, että lapsetkin tykkää, koska lapsista ei koskaan tiedä. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Kirjaan reseptin tännekin  talteen tulevaisuuden varalle. Että muistaa sen sitten, kun makaroonilaatikko alkaa jälleen kerran punkea korvista pihalle.

Vuohenjuusto-munakoisopasta

4 annosta

1 (400 g)	munakoiso
3 (250 g)	tomaattia
1 iso (120 g)	sipuli
2 - 3 rkl	oliiviöljyä
2 rkl	kapriksia
1 tl	timjamia
1/2 tl	suolaa
	mustapippuria
250 g	pastaa
1 pkt (200 g)	vuohenmaitojuustoa
1/2 - 1 ruukkua	rucolaa

 

1. Leikkaa munakoiso kuutioiksi. Kuutioi myös tomaatit ja hienonna sipuli.

 

2. Ruskista munakoisot öljyssä useassa erässä ja siirrä ne lautaselle. Kuullota sipuli. Lisää sipuleiden joukkoon ruskistetut munakoisot, tomaatit, kaprikset ja mausteet. Hauduta kannen alla 5 - 10 minuuttia.

 

3. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Paloittele vuohenjuusto ja revi rucola.

 

4. Annostele pastaa, munakoisoseosta, vuohenjuustoa ja rucolaa kerroksittain lämmitettyyn tarjoilukulhoon tai kokoa annokset lautasille. Tarjoa heti.

 

Ps. Löysin erään navetan ylisiltä herttasen kulhon, jossa töröttää ylikasvanut banaaniterttu. Tuo ylinen tulee toivon mukaan teettämään tulevina vuosina runsaasti töitä mutta toivottavasti myös täyttämään erään monivuotisen unelman. Sillä ilman unelmia ihminen on köyhä.

Tänään on maalattu ikkunanpieliä ties monettako tuntia sekä koeajettu keskeneräistä keittiötä. Tämän päivän lounas valmistui yhteistyössä poikasen kanssa, tuo mainittu toveri on kuulkaa melko etevä pilkkomaan vihanneksia.

Tämän talouden ikiaikainen lempiruoka on

Paprikaa ja kesäkurpitsaa riisin keralla

250 -400g jauhelihaa

2 paprikaa

1 kesäkurpitsa

Cre´me Bonjour Cuisine - Tomaatti ja Välimeren yrtit

suolaa

(paprikamaustetta)

(chilimaustetta)

Lisukkeeksi riisiä

1. Pilko kesäkurpitsa ja paprikat.

2. Ruskista jauheliha. Kippaa vihannekset jauhelihan sekaan pannulle.

3. Lisää sekaan Creme Bonjouria oman maun mukaan. Voit halutessasi lisätä myös hieman ruokakermaa.

4. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä kunnes vihannekset ovat sopivan pehmeitä. Mausta makusi mukaan.

5. Tarjoa riisin ja salaatin keralla. Kaveriksi sopii myös pähkinät ja siemenet.

Tuskinpa kenellekään on jäänyt epäselväksi kaiken tässä lähiviikkoina nähdyn antaumuksellisen marmatuksen jälkeen, että meillä syödään mikroruokaa. Tahdonkin jakaa näin alkavan viikonlopun kunniaksi tätä mikroruokailun ilosanomaa teillekin toverit.

Tervetuloa mikrokokkikouluun, tänään valmistamme panang-currybroileria jasmiiniriisillä!

1. Syö tuhti aamiainen, jotta voisit vetkuttaa ruokailutapahtumaa mahdollisimman pitkään. Vääntäydy pakastimelle vasta sitten, kun suolistosi murisee kuin Pernajan karhu konsanaan.

2. Ota jäähileen seasta pahvinen thai-cube. Kuori muovi pois rasian päältä ja lykkää ape mikroon.

3. Tässä vaiheessa seuraakin ruoanvalmistuksen haastavin vaihe. Pakkaus kehottaa pitämään sapuskaa mikrossa 4-6 minuuttia. On vain ihan raakasti päätettävä lämmittääkö ruokaansa minimi- vai maksimiajan, elämässä täytyy joskus ottaa riskejä. Yritä kuitenkin pysyä tyynenä.

4. Ota kuutio pois mikrosta. Aloita paketin avaaminen hellin sormin purkin päältä. Sisältä löydät pienen purkin kastiketta, jonka alta toisen mokoman riisiä. Olethan kuomis varovainen, puketti on kuuma.

5. Kaiva jostain komeron perältä kertakäyttöhaarukka ja käy käsiksi. Syö reippaasti koko purkki tyhjäksi ja heitä pahvit roskiin. Haarukan voit säästää muistoksi tästä gourmet-ateriasta.

Kaali jakaa kansaa. Tunnustettakoot, että meikämartta ei hamassa lapsuudessaan tiennyt mitään kamalampaa kuin pehmeä kaali. Täytyy tosin todeta, että kyse oli ainoastaan hajusta, ei mausta. Sillä on vaikea inhota jotain, mitä ei ole maistanut.

Maistoin kaalilaatikkoa ensi kertaa pakon edessä ollessani 18-vuotias. Siis aikuinen, ainakin iän puolesta. Tuolloin silloisen poikaystäväni äiti oli valmistanut kaalilootaa. Naama vihertäen astuin keittiöön, jossa kaalin haju iski vastaan kärpäslätkän lailla. Silmämunani tähysivät villisti ympäri huonetta, kun aivot kehittelivät kuumeisesti pakoreittejä mahdollisten hätätapausten varalle. Hätätapauksiin luetaan vaikkapa suonenveto pohkeessa tai ylipitkäksi venyvä puhelu, jonka aikana mokoma kaali olisi ehtinyt mennä syömäkelvottomaksi.

Istahdin pöytään sieraimet epäluulosta väpättäen. Annostelin lautaselleni niin vähän ruokaa kuin vain kehtasin. Käsi vapisten hamusin haarukkaani tuota epämääräisen näköistä apetta. Suljin silmäni silkasta pelosta ja livautin haarukallisen ääntä kohden.

Voi jummi, tuo hetki muutti elämäni! Rakastuin kaalilodjuun ikihyviksi.

Nykyään tämän perheen lempiruoka on kaalipata, joka pesee kaalilaatikon ainakin helppoudessa. Se on kevyt, se on täyttävä, se on ehtaa kaalia. Suosittelen!

Kaalipata

4 annosta

400 g jauhelihaa

2 sipulia

3 isoa porkkanaa

1 kg keräkaalia

1 lihaliemikuutio

1,5 dl vettä

2 dl ruokakermaa

(suolaa)

1. Ruskista jauheliha. Lisää silputut sipulit ja karkeaksi raastetut porkkanat.

2. Siirrä seos isoon kattilaan. Lisää loput ainekset.

3. Anna hautua rauhassa kannen alla noin tunnin ajan.

4. Syö nauttien, kera puolukkahillon ja tuoreen leivän. Näkkärikin passaa. Yritä säästää jotain kaverillekin.

Tänään meikätäti ja jälkikasvunsa oli jo toista päivää metsästämässä. Nyt on kierretty kaupungin jok´ikinen kirpputori, mutta metsästys ei vain tuota tulosta.

Tämä matami on nimittäin saanut erittäin pahan päähänpinttymän keinutuolista. Tai kiikkutuolista, niin kuin meillä landella ruukataan sanua. Värikin on jo valittu mutta itse päätähti puuttuu.

Jos joku toveri on sattumalta nähnyt/vienyt myyntiin/viemässä myyntiin/aikeissa myydä ihan tuikitavallisen, puisen, ehkä kulahtaneenkin kiikkutuolin, niin tiedätte mihin ottaa yhteyttä!

Huonosta metsästysonnesta huolimatta oli tänään ruokapöydässä hiljaista. Hiljaisuus ruokapöydässä on hyvä merkki, sillä se tarkoittaa sitä, että ruoka maistuu. Tänään ainakin. Että olikin hyvää! Ohje on sisareni hyväksi testaama, jota tietenkin intouduin matkimaan, mutta alunperin tuo makoisa ape on kotoisin täältä.

Jauheliha-munakoisopaistos

2 munakoisoa

1 kesäkurpitsa

400 g jauhelihaa

2 sipulia

1 porkkana raasteena

chilijauhetta

paprikajauhetta

mustapippuria

suolaa

100 g tomaatti-mozzarellasulatejuustoa (tai muuta vastaavaa)

1 rasia kirsikkatomaatteja

juustoraastetta

1. Viipaloi munakoisot, kesäkurpitsat ja tomaatit. Silppua sipuli. Paista munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleita hetki öljyssä (muutamassa erässä) ja ripottele niille suolaa. Sekoita.

2. Ruskista jauheliha. Lisää sipulit, porkkaraaste ja mausteet. Anna muhia miedolla lämmöllä jonkin aikaa. Lisää sulatejuusto. Tarkista maku.

3. Lado vuokaan kerroksittain kesäkurpitsa-munakoisoviipaleita, jauhelihaa ja tomaattiviipaleita. Ripottele lopuksi päälle juustoraastetta.

4. Paista 200 asteessa n. 45 minuuttia. Tarjoile raejuuston ja salaatin kanssa