Sukat makkaralla ja kuraa kengässä.

Eteisessä on kevät, vaikka mittari näyttää tällä hetkellä yli kymmentä pakkasastetta ja lunta on enemmän kuin koko talvena tähän asti yhteensä. Keväisemmän takinkin ehti marjatta hommata lämpimistä ilmoista intoutuneena eikä takaisin talvitakkiin vaihdeta, vaikka kuinka palelisi! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, joten nokka tukkoisena kahlaa hän nykyään lumisohjossa. Pää on jos tyhmä, niin myös keväinen, joten tasoissa mennään. Onneksi hartaassa käytössä olleet ja kuraakin päällensä saaneet huopasupikkaat tasapainottavat tilannetta hieman, eikä pakkanen pääse heittämään marjattaa ihan niskalenkillä sängynpohjalle kuitenkaan.

Eteiseen saatiin vihdoin uusi ja sopivan kokoinen matto, kun toveri luopui vanhastaan. Mukavasti tuo eloisuutta tilaan ja eriparisuus ryijymaton kanssa on jotenkin hauska. 

Kevät saapui eteiseen myös hempeinä väreinä, kun Oi Paketti! muisti postilaatikkoamme uuden printin muodossa. Puketista kuoriutui Anny Whon kaunokainen ABC-printti*, jolle meikämartta menetti sydämensä ihan kertalaakista. 

Jos teikäläisenkin eteinen tai kotopaikan muu kolkka kaipaa kevättä rinnukseensa, niin hihkaistakoot näin käyntiin ARVONTA, jossa voittaja saa valita itselleen suosikkinsa Anny Whon printeistä! Osallistua voi aina torstain 27.3 iltaan saakka. Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

  Arvonta järjestetty yhteistyössä Oi Paketin! kanssa

Kiitos kirpputori.

Entinen kirpparihaukka unohti nuo mainiot aarteenbongauspaikat kuukausiksi, kunnes viime viikolla eräänä päivänä päätti ryhdistäytyä ja suuntasi jälkikasvun kanssa kiertämään puolet kaupungin kirpputoritarjonnasta. Ja kyllä kannatti!

Kumpikin lapsonen sai uudet ja sopivammat luistimet, maamo itse liilat tennarit ja lenkkarit, joissa lukee Karhu. Hintaa kertyi yhteensä sen verran, että sillä summalla ei olisi saanut kaupasta uutena kuin puolet yhdestä luistinparista. Kassajonossa iski kuitenkin vielä silmään kuparinen kantokahvajuttu, joka huusi puoleensa todella voimakkaasti. Hintalapussa luki 6e ja sehän tuntuu kirpputorilla monesti kovinkin kovalta hinnalta, mutta pienen harkinnan jälkeen se lähti kuitenkin mukaan.

Kuparikorin oli tarkoitus päätyä keittiöön öljypulloja, suolasirottimia ja muita pitelemään, mutta sehän osoittautuikin käteväksi kaveriksi ja alkoi ihan itsekseen keräämään sisäänsä eteisen lipaston päältä kaikennäköistä siinä ajelehtivaa roinaa. Näin löysi silmälasit, avaimet, jääkiekot, pompulat ja muu välttämätön pieni tavara uuden säilytyspaikan itselleen. 

Kiitos taas kirpputori, lupaan kannattaa toimintaasi tästä lähtien viime aikoja ahkerammin. Jos joku, niin sinä sen ansaitset!

Joulukalenteri, luukku 22.

Eteisen joulutunnelmaa. Ajatella, että jouluaatto on ihan kohta täällä! Mihinkään ei hötkytä, nyt ollaan vaan. Nukutaan pitkään ja tehään mitä jaksetaan. Pari iltaa sitten värkkäsimme iltamyöhällä jälkikasvun keralla hieman joulumakiaista, jotka eilen jaoimme ovelta ovelle tovereille täällä kotikunnassa. Pienestä eleestä marjatalle joulumieli.

Eteisen lipaston päällä töröttää ruskeaa pulloa monessa koossa. Eräänä päivänä armas puolisoni saapui töistä ja sai todeta aavistuksesta toteutuneen. Tuo mainittu veikko oli nimittäin aamulla tirauttanut kurkkuunsa viimeiset pisarat yskänlääkepullosta ja ollut aikeissa heittää pullon roskiin. Jostain oli kuitenkin livahtanut mieleen ajatus, että jättääkin pullon pöydälle odottamaan, kun vaimonsa herää. Tähän väliin on todettava, että tässä talossa tuunauksen alle tai muuten vain uusiokäyttöön pääsee lähes kaikki mahdollinen ylijäävä tarpeisto. Niinpä sai ukkeli makoisat naurut, kun töistä tullessaan huomasi pullon samantien päässeen uusiokäyttöön kynttilänjalkana. No mitä, just passeli tuohon eteisen tasolle isompien ruskeitten kaveriksi!

Eteinen on kovin täynnään yleensä kaikenmoista tekstiiliä, hiekkaa ja kuraa, joten kynttilät saavat olla ainoa jouluinen tunnelmantuoja tuossa tilassa. Eipä sitä oikeastaan muuta monesti tarvitakaan.

---

Tuikkukuppi rautakaupasta

Pieni pullo apteekin hyllystä

Isommat pullot kirpputorilta

Juliste RK design*

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Eteistä silloin ja nyt.

Pimeys ei tänä syksynä ahdista. On ihanaa polttaa kynttilöitä, fiilistellä tulevaa joulua, olla tallessa pimeän sylissä. Mutta yksi pitkä miinus pimeydestä kuitenkin löytyy - kauheasti olisi ideoita ja mieli tekisi kulkea kamera kädessä alvariinsa, mutta ammattitaito ei riitä nättien kuvien aikaansaamiseksi hämärässä. Siksi yllä kauan luonnos-kansiossa roikkuneet kuvat eteisestä. Ennen-kuvat ovat siinä määrin karmivia, että ne pitäisi oikeasti piilottaa vielä syvemmälle arkistojen syövereihin, mutta toisaalta juuri sen vuoksi ne on aiheellista läväyttää kaiken kansan nähtäväksi. Että tiiätte mistä lähtökohdista tässä talossa on remonttia lähdetty vääntämään eteisen suhteen.

Alakerran remontti otti aikaa. Lattiaan laitettiin vesikiertoinen lattialämmitys, päälle valettiin uusi betoni. Portaista lähti muovimatto kävelemään ja alta paljastunutta liimatahmaista betonipintaa tasoiteltiin ja lopuksi portaat maalattiin pariin kertaan betoluxilla. Ylin porras on vitivalkoinen ja alin porras melkoisen harmaa. Liukuvärjäys ei valitettavasti pääse oikein oikeuksiinsa, kun ylhäältä tuleva valo huijaa silmää. Mutta tulipahan tuotakin ideaa testattua!

Portaisiin tulee tottamaar kaide sekä askelmia pehmentämään jonkinlaiset jarruttimet. Suunnitelmat ovat valmiina päässä, vain toteutus laahaa. Kaideprosessin jälkeen tilasta tulee enemmän huonemainen, kun nyt eteinen on vähän turhan hallimainen ja vaikeasti sisustettava tila. Ylläolevien kuvien ottamisen jälkeen eteiseen on ilmaantunut mattoa ja muuta pehmentämään tunnelmaa, mutta valo ei anna periksi uusien kuvien ottamiselle. 

Me tykätään tuosta eteisestä ihan kamalasti! Tänäänkin istuskeltiin pitkän aikaa lämpimällä lattialla ja nautittiin tunnelmasta. Kotiin on nykyään vielä entistäkin mukavampi tulla.

Minäki oon ihan hyvä.

Monesti kotomaamot ja muutkin tätylit saattavat olla semmoisia, että ne ei oikein muista huolehtia itsestään. Tai no, käy suihkussa ja pistää hajua kainaloon toki mutta oma aika ja omalle itselle annetut ajatukset ovat monesti vähissä. Onhan se nimittäin niin, että ihminen kulkee vaikka samoissa kalsongeissa koko elämänsä, jos se tuntuu hyvältä. Mutta voi kuinka maukasta onkaan edes joskus lähteä toverin kanssa kaupoille, hankkia jotain itsetuntoa ylentävää ja tuntea itsensä nätiksi. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Me tykätään aika varmasti monestikin ihan eri jutuista, ja se on hyvä. Jokainen ihminen on erilainen, jokaisella ihmisellä on erilaiset mieltymykset. Jokainen tuntee itsensä hyväksi juuri sellaisissa vaateparsissa, kuin mitkä on itse oman tunteensa mukaan kaupasta tai kirpputorilta mukaansa valinnut. Tärkeintä on se, että pukeutuu ja on niin, että itselle on hyvä olla. Ei naapurilla. Sinä pukeudut itseäsi varten ja sinä ansaitset tuntea olosi nätiksi.

Tämän omaakin itsetuntoa kohottamaan tarkoitetun alkuserenadin jälkeen todettakoon, että tämä marjatta on tehnyt lähes kaikki tämän talven hankinnat kirpputorilta. Siitäkö hyvä mieli sitten! Marimekon upouudet sukkahousut lähti mukaan samantien, samoin kuin kukonaskel-takki hienosteluhetkiin. Kengät ja hattu on löytynyt aiemmin, käytettynä nekin. Se on hyvä juttu se, että kun monessa tarpeellisessa säästää, niin yhteen raskii panostaa. Harmaa ja ihana yli-iso takki oli ihan pakko saada ihan oikeasta kaupasta, voisiko talvea mukavammin viettää!

Muistakaahan kaverit tykätä itestänne. Ei aina voi, mutta edes suurimman osan päivästä. 
Me ollaan sen arvoisia.

Eteistä.

Lokakuu ei paljon valolla leveile, joten yllä varsin hämäräperäisiä kuvia juuri valmistuneesta eteisestä. Eteinen on oikeasti varsin vaalea, sillä mustaa on vain yksi seinä ja lopputila seiniä, lattiaa, kattoa ja portaita myöten vaalea. Kuvat tummalta seinältä tänään siksi, että muu huone on vielä sisustamaton.

Suunnittelin jo taloon muutettaessa, että pihavaraston takaa löytynyt pyykkiteline tulisi muuntautumaan hengaritangoksi. Laiskuus kuitenkin iski ja niinpä ryöväsin toverin roskakasasta metalliputken, joka sai pintaansa mustan värin. Rautakaupasta saparot kattoon ja pätkä mustaa köyttä, siinäpä se. Pari päivää sitten kotiin tullessa yllätyin, kun perheen ahkerin jäsen oli ripustanut hökötyksen kattoon pienen yllärin keralla. Kupari viimeisteleekin mustan roikutuspuun oikein somasti. Vanhat ruskeat hengarit maalattiin myös mustaksi. Ajatuksena oli, että tanko ikäänkuin sulautuu seinään, jolloin takit ovat pääosassa.

RK Designin* juliste istuu ystävältä saadun lampun viereen kuin nenä päähän. Kummitätiltä saatu ryijymatto pehmentää mukavasti kaikkea mustaa ja kiiltävää. Kattoa piristää Johtoin Valoroikka*. 

Eteinen kaipaa vielä portaisiin kaidetta, mattoja, peiliä ja kenkätelineitä. Varaston hyllyt kantavat harteillaan talon asukkaiden kenkä- ja takkivarastoja, joten hengaritangot ja timantit seinällä on tarkoitettu pääasiassa kyläilijöitten takeille. Oon ihan kauheen onnellinen siitä, että vuoden tauon jälkeen meillä on taas eteinen.

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Johtoi.

Alakerta on kertakaikkiaan hyvällä mallilla. Sauna ja pesuhuone on vettä ja hanaa vaille valmiit, pukuhuone kaipaa vielä yhtä seinää ja kattoa eikä eteisestäkään puutu muuta kuin muutama lista, porraskaiteet ja väliovet. Aika huisia!

Tuo räiskyvä kaveri tuossa seinällä on Johtoi Valoroikka*. Se on roikuksinut seinällä rakennuspölyä keräämässä jo kuukauden päivät ja vaikka kuinka koitan mieleni malttaa, niin en millään jaksaisi odottaa, että valaisin saadaan kattoon paikalleen asennettua. Tuo värikkään johdon omaava kaveri tulee olemaan muuten melko harmaa-musta-valkoisen eteisen todellinen piristysruiske! Sittenpä näätte, kun se loppukin remontti valmistuu ja kuoma pääsee paikalleen kattoon roikkumaan.

Johtoi Valoroikat ja jatkojohdot ovat todellisia karkkeja ja väreissä on mistä valita. Tuotteita voi tilata yrityksen verkkokaupasta tai jälleenmyyjiltä. 

On se nätti!

*Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Remontti rullaa.

Se etenee. Epätoivoisuuskohtauksen iskiessä on kaivettava ulkoisen kovalevyn kätköistä kuvat ajalta ennen remonttia. Sen jälkeen on hyvä katsastaa läpi otokset siitä vaiheesta, kun peräkärry toisensa perään täyttyi kuusipaneelista, seinäpahvista, betonimurskeesta, muovimatosta, kaapin raadoista ja laattasohjosta. 

Se on melkein valmis! Siinä määrin jopa, että on mielenkiintoa miettiä naulakko-, hengaritanko- ja vessapaperiteline-asioita. Keskimmäistä ajatellen hankittiin viime viikon puolella rautakaupasta nippu paksua mustaa köyttä, kaksi siansaparoa, kultasta spraytä ja kaivettiin toverin roskakasasta rautanen putki. Viimeksi mainittua varten on letitetty kirkkaan väristä narua, kaivettu laatikosta puupallo ja tuskailtu tovi oman älykkyyden alhaista tasoa. Ensimmäiseksi mainitusta ei ole lisäinfoa muuta kuin se, että timantit ovat saamassa jälkikasvua ihan näillä näppäimillä.

Ihan kohta jo saunotaan omassa saunassa ja melkein vuoden tauon jälkeen se tulee maistumaan melkosen maukkaalta! Se on vissi. Että JES!

Timantteja.

Siinä on diamantteja eteisen seinällä, kuusivuotiaani sanoja lainatakseni. Eteinen on toki vielä kesken mutta pakko oli vähän fiilistellä, kun niin nätisti pureutui ruuvi lautaan.

Valkosten timanttien tarina lähti siitä kun näin nämä Katjan tekemät betoninaulakot. Tyhjentelin soodapurkkia ja muuta pyöreäpohjaista purnukkaa aikomuksenani valaa pyöreän muotoisia naulakoita. Ajatus kuitenkin muuttui varsin pikaseen, kun muistin Riikan geopallon ja nämä toiset timantit. Tulostimen ollessa epäkunnossa otettiin viivotin sorjaan käteen ja alkuaivottomuuden jälkeen saatiinkin aikaan oikein säntillisiä muotteja. Muotin koon voi aivan ite päättää, kun muuttaa kätevästi mittasuhteita haluttuun kokoon.

Maitopurkit on oivallisia tuohon tarkoitukseen, sillä niissä on liukas pinta ja sitä on helppo taitella. Kaivoin ruuvilootasta jykevimmät ruuvit ja ympärille kieputin tiukasti rautalankaa, johon jätin lenkuroita ja piikkejä, jotta ruuvi ei massan kuivumisen jälkeen lähtisi pyörimään. Hyvin toimi. Massana voi käyttää ihan mitä vain, mikä silmää miellyttää ja kovaksi kovettuu. Valkoiset timantit tehtiin antiikkilaastista, kun sellainen pussi sattui autotallista löytymään. 

Kauhee kun niistä tuli nättejä! Pinta on eläväinen mutta sen voi tasoittaa samaisella massalla tai hioa. Jos ei jaksa, niin ei oo mikään pakko hei! Yksi timantti pääsee toilettiin paperitelineeksi, idea on iskostettu päähän aikoja sitten. Loput saavat somistaa eteisen seinää yleiskätevinä roikuttimina tai sitten ihan muuten vaan. 

Koska timantti on naisen paras ystävä.

Pintaa.

Ja vähän pinnan altakin. Viimeisen kuukauden ajan ajatukset ovat vaeltaneet tiuhaan läheisten luokse. Eilen olimme hyvästelemässä tärkeän ihmisen, emmekä voi muuta kuin toivoa voimia heille, joita menetys eniten koskettaa. Elämästä ei koskaan tiedä ja silti pitäisi muistaa, että jos jatkuvasti pelkää voi käydä niin, että ei elä ollenkaan. On jaksettava luottaa huomiseen, vaikka se ajoittain tuntuukin varsin vaikealta. On luotettava, että elämä kantaa.

Tämän talon alakerrassa on ahkeroitu. Remonttiblogi on rönsynnyt remontoinnista ihan muihin aiheisiin, kun uutta raportoitavaa ei ole liiemmin ollut. Mutta nyt on! Portaat on valmiit. Eteinen on lattiaa ja uutta ulko-ovea vaille valmis. Ikkunalaudalla odottelee mustan seinän kaveriksi pääsyä toverini Ahvenanmaalta tekemä kirpputorilöytö. Parasta lampussa on kaikki mutta varsinkin se, että siinä roikkuu sellainen mukava pampulakoristeinen naru, jota vetäisemällä saadaan valoa kansalle. Pienestä iso ilo.

Sauna on saanut paneelinsa ja pääsee kohta käsittelyyn. Saunasta päästään sujuvasti kylpyhuoneeseen, joka on vielä täysin pintoja vailla mutta jonka suhteen ajatukset juoksevat hyvää vauhtia. Ikkunanpielet tosin vaihtoivat kulahtaneet mäntypuunväriset asunsa puhtaan valkoisiin. Pukuhuoneen seinät on yhtä vaille valmiit, katto ja lattiaa odottaa tekijäänsä. Tuon huoneen sisustustavara on hankittu jo viimeistä kynttiläkuppia myöten valmiiksi odottamaan ensimmäistä saunomiskertaa uudessa saunassa. 

Etukuisti vastaa vähintäänkin kaatopaikkaa ja muutama viikko sitten kylvetty nurmikko vihertää mukavasti. Huomennakin on helle.