.

2/28/2013


Lits ja läts.
Sanoo lumi ja eihän siitä voi muuta kuin tykätä. Sairastaminen senkun jatkuu vaikka pari päivää käytiin jo terveemmän puolella. Ulkona päivä paistaa eikä sisällä istuminen tunnu mukavalta lain, mutta sellaistahan se elämä vaan välillä on. Ei kovin vakavaa kuitenkaan.

Sen verran apatiaa on ilmassa, että vanhojen kuvien kaivelu luonnistuu huomattavasti paremmin, kuin uusien otosten näppäily. Siksi kuvissa yllä aina vaan niin kovin samannäköisenä pysyttelevä keittiö. Aiempia kuvia selatessa onkin tullut huomattua, että huoneilla on tapana jämähtää kalusteiden ja tavaroiden osalta paikalleen, ainoastaan verhot ja pienesineistö saattaa vaihtaa paikkaa toisen samanmoisen kanssa. Huone on saanut luonteensa.

Viime keväänä tähän taloon muutti monta vihertäjää, joista kuin ihmeen kaupalla on hengissä sinnitellyt yksi toveri keittiön ylähyllyllä. Vettä se ei ole nähnyt ainakaan puoleen vuoteen, joten täytyy todeta, että tuosta vihreästä kaverista olisi hyvä kenen tahansa ottaa mallia. Siinä asuu ihan selkeästi aimo annos suomalaista sisua.

2/27/2013

Olipa kerran Tomaatti.

2/26/2013

Eilen, tänään ja huomenna.
Otappa kaksi vuotta joka päivä kotoasi kuva tai kaksi. Yllättäen saatatkin huomata kuvaavasi varsin tiuhaan tiettyjä seiniä, sillä toiset seinät nyt vain ovat kuvauksellisempia kuin toiset. Omien nurkkien katselu kameran läpi saattaa herättää huomaamaan sen, mihin tuosta  nuin vaan silmäillessä katse olisi tottunut. Joko hyvällä tai pahalla. Monesti kameran läpi näkee parhaiten mitä puuttuu tai mitä on liikaa.

Avautukoot silmämunat näkemään oman torpan uusin silmin, ihan vaikka näin melkein kevään kunniaksi. Mukavaa tiistaita kuomat!

2/25/2013


Kuvat: Ellos

Tämän talon laajin huone on viimeistelyä vaille valmis, makiaa! Tuo mainittu sali on oikeasti varsin iso huone ja tällä hetkellä siellä kaikuu ja niin tulee luultavimmin olemaan vielä hyvän aikaa, sillä huoneeseen ei ole olemassa valmiina kuin yksi ainokainen nojatuoli.

Haaveilut on kätevä alkaa Elloksen sivuilta, sillä siellä kevät on varsin soma. Kolikoita saisi uppoamaan aika ison kasan, jos niitä olisi mutta kattospotit on luultavimmin välttämättömät hankkia. Ja jotain ihan pientä muuta, ehkä.
Täsä mä olen.
Elämähän on parhaimmillaan silloin, kun on tylsää. Kun ei oikein keksi, että mitä tekisi ja pää kumisee tyhjyyttään. Se kertoo siitä, että sillä hetkellä elämässä on tasaista eikä ainakaan voi valittaa tekemistä odottavista asioista. Ei paljon stressi päätä purista.

Täällä sairastetaan, siksi moinen tylsyyspuuska. Mahatauti numero kaksi valtasi talon viime viikolla ja lisäksi kaksi pikkukaveria on potenut kuumeista oloa ja kiukkuista mieltä. Viattomat pikku sairastelut ei muuten terveitä kansalaisia nujerra mutta tylsää on. Sen vuoksi on sukellettava Pinterestin loputtoman kuvavirran maailmaan ja hankittava roimasti inspiraatiota tulevan varalle. Kiitos tuon mainitun sivuston on tässä talossa tänään tehty niinkin oleellisia asioita, kuin maalattu kulahtaneille puukapustoille kevättä yläpäähän. Sen lisäksi olikin jo aika opettaa viisivuotias Skipbo-pelin saloihin.

Nyt tarttee alkaa keksimään jotain tekemistä.

2/23/2013

Jos se on ruma, niin korosta sitä.
Tuo on pätevä ja yksinkertainen ohje ja sen avulla on saatu pelastettua monta kaatopaikkakuormaa odottavaa tai muuten vain tuskaa tuottavaa asiaa taikka kalustetta. Esimerkkinä tästä vaikkapa minttunen lamppu, joka työhuoneen katossa killuu ja jonka alkuperäinen asu oli varsin masentava.

Salissa on puhaltaneet ahkerat muutoksen tuulet viime aikoina. Ruusut ovat saaneet lähtöpassit ja kyllä siinä meinasi kylmä hiki kiivetä otsaan, kun tapettia revittiin. Ahkerointi kuitenkin kannattaa, sillä ilman sitä ei saisi tilalle uutta ja mieltä lämmittävää. 

Salin katonrajassa killuu perin merkillinen pyöreä ikkuna, joka on joskus muinoin löydetty tämän talon vintiltä. Ikkuna oli silloisessa lähtöasussaan varsin tunkkainen, joten sitä piti korostaa roimasti, jotta se muuttui sympaattiseksi. Nyt se on persikkaisen seinän keskipiste. Marjatalla on tänään näpit maalissa ja ukkeli naputtaa lattiaa paikalleen, sitten puuttuu enää listat. Kyllä kelepaa!

2/22/2013

Paperikaupan täti.
Tää on niin heikkona kaikkeen mikä liittyy kyniin, vihkoihin tai kortteihin. Kaikkeen mihin voi kirjoittaa ja millä voi kirjoittaa. Jos johonkin olisi helppo upottaa omaisuus, niin ehottomasti paperikaupan tavaroihin kuin myös kirjoihin, eikä ihmisellä voi varsinkaan koskaan olla liikaa vihkoja.

Hamassa lapsuudessaan meikätytsy toivoi olevansa isona kirjastonhoitaja mutta vielä mieluummin paperikaupan täti, joka saisi päivät pääksytysten hiveltää uutta paperia, haistella painomustetta ja lajitella kivoja kyniä erinäisiin pinoihin. Huonosti oppivalle koululaiselle oli opinahjossa parasta kavereitten lisäksi se, kun sai käteen ihan uuden kirjan. Sen tuoksun voi palauttaa mieleen nytkin ihan tuosta nuin vain.

Joskus tuntuu, että olisi mukava palata opiskelemaan. Yksi pieni ongelma tosin on. Meinaan se, että ensin pitäisi keksiä opiskelujen aihe, se miksi haluaa tulla isona. Mutta ainakin saisi hyvällä syyllä hankkia uusia vihkoja ja kyniä, sehän se on kuitenkin pääasia.

2/21/2013

Jos et keksi minne sen laittaisit, naulaa se seinään.

Kierrätyskeskuksesta löytyi halpaan hintaan älyttömän monta nätin väristä vetskaria, nappeja ynnä metritolkulla herkullista persikkaharmaata kolitsia. Ennen ompelemaan ryhtymistä oli kuitenkin raivattava puhtaaksi hävityksen kauhistus, eli ompelupöytä. Tämän marjatan tuntien on parasta nostaa seinälle kaikki mitä vaan voi, sillä pöydällä ne mokomat alkavat liikekannalle alta aikayksikön, eikä koskaan tiedä mihin ne ovat matkalla.

Siinähän ne nyt ovat sitten, seinään naulatut. Niin näteissä ja sympaattisissa riveissään odottavat siinä, että löysäranteinen maamo ompelee tyttärelleen kolitsisen kesäleningin ja saa koko seinällisen ompelutarpeita haukkomaan henkeään silkasta kauhistuksesta. Ne parat meinaan tietävät mitä on tulossa ja osaavat ottaa ilon irti näistä pienistä, onnekkaista hetkistä sulassa sovussa ja lähellä toisiaan, sillä marjatan ylilavea ompelutyyli ei ole aina laisinkaan kaunista katseltavaa.