Huhtikuuta.

Tiskipöytä-blogi kunnostautuu jälleen. Keltaiset kukelmat ovat hirveen hanakoita kasvamaan. Kun niille kerran erehtyy pikkusen vesilasia vilauttamaan, niin kasvavat silkasta säikähdyksestä parikymmentä senttiä ja ovat samantien liian pitkiä miten korkeaan purkkiin tahansa.

 

Tämän takatalvisen päivän piristyksiä ovat Nakun tekemät puutapit, Aajuskalta voitettu mustavalkoraitanen ikikauppakassi, taannoin kirpputorilta löydetty mummolamppu, joka piakkoin oikealle paikalleen asennetaan, mattopiiska, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä yksi maailman kauneimmista esineistä, sekä munateline.

 

Saattaisi äkkiseltään luulla, että oranssin hyllyn päällä pönöttävä kiiltävä vihreä juttu olisi jonkin sortin päärynähyytöle tai muu makosan olonen jälkiruoka. Vaan eipä ole. Oikeastihan tuo erikoinen möykky on mukasuora kopio kynttilänjalasta, jonka valmistajaa en nyt vain kertakaikkiaan saa mieleeni. (Edit: tässä.) Tämä kiiltävän oloinen yksilö kaivettiin nurkkakaapista ja maalattiin laatikon pohjalta löydetyllä vihreällä. Onhan se vähän outo, mutta palvelkoot nyt munatelineenä tämän pääsiäisen yli. Sitten kesällä sen voi siirtää pihapöytään, jossa saa kynttilän kanssa valaista lämpimiä kesäiltoja.